Vähän taustaa, jota ei ollut alkuperäisessä tekstissä. Törmäsin tanskalais-ruotsalaiseen pihakoiraan rotuna joskus syksyllä 2012 netissä ja ihastuin pieneen ja iloiselta ja avoimelta vaikuttavaan koiran näköiseen koiraan. Keväällä 2012 ruvettiin sitten Timon kanssa pohtimaan tosissamme koiran ottoa, kun minä olen koiraa pienestä saakka halunnut ja Timokin tykkää kovasti koirista, ja tässä välissä näytti sopivalta raolta ottaa koira. 🙂 Tietämättäni olinkin itseasiassa jo törmännyt pihakoiriin 2010 syksyllä kun isoäidilleni ostettiin 80-vuotislahjaksi kuumailmapallolento ja lähtöä katselemassa oli parikin pihakoiraa, joita silittelin 😀 Maailma on pieni 🙂
Lauantaina 19.5 käytiin ekan kerran katsomassa pentuja Loimaalla Saana Hakalan luona. Kaikki vaikutti oikein hyvältä käytännön asioiden yms. kanssa ja Karkki-emällä oli ihanan rauhallinen luonne. Pieni poikapentu kapealla valkoisella viirulla otsassaan tuntui valinneen meidät, sillä muiden jo nukahtaessa kaveri vielä pirteänä tuli syliin ja leikki. Saa kuitenkin nähdä onko kahden viikon päästä luonnekin meille sopiva, jos näin on niin tästä pienestä raitapäästä varmaan tulee meidän Piko.
Mahdollisesti meidän Piko 🙂
Seuraavan kerran mennään sitten varmaan sunnuntaina 3.6 ihmettelemään kasvaneita pentuja ja sitten viikolla 24 kahdeksanviikkoisena Piko lähtee meidän matkaan 🙂 Sitä malttamattomana odotellessa voikin suunitella mitä kaikkea sitä pitääkään vielä tehdä ennen pennun tuloa…:P
Tässä vielä lisää kuvasaastetta pennuista, olivat kaikki hurjan söpöjä 🙂
Isi? 😛
Tässä koko pentue nukkumassa, olivat kyllä kaikki hurjan söpöjä.
Pikollista elämää 