Eilen lähdettiin puolenpäivän aikaan Ikeaan ostamaan ruokapöytää ja parvekkeelle pöytää. Piko pääsi siksi aikaa Timon porukoille hoitoon, jossa oli kuulemma retuuttanut pehmoleluja, haukkunut lenkillä koirapatsasta 😀 ja nukkunut Kypros-uutisten ajan 😛
Me sen sijaan löydettiin sekä ruokapöytä + tuolit ja parvekepöytä ja mukaan tarttui myös kaksi ikea-rottaa sekä lampaantalja Pikon makuualustaksi parvekkeelle (kyllä, hemmotellaan se pilalle ;)) Mustista ja mirristä oltiin käyty ostamassa uusi isompi puhallettava kauluri, mutta se vuosi 😦 joten piti ostaa uusi. Koko jutusta tuli kyllä aika fiasko, koska tämä uusikin kauluri vuosi :x. No onneksi mukaan tarttui myös body eli puettava puku joka suojaa haavaa leikkauksen jälkeen. Tässä Piko bodyssaan nauttimassa auringosta lampaantaljalla
Pöydän kokoaminen olikin sitten aikamoinen urakka, sillä se oli jatkettava ja mekanismi on tietysti vähän monimutkaisempi kuin normaalissa pöydässä olisi. Lisäksi mekanismi oli myös hiukan nafti ja täysin pyörähdyssymmetrinen lisäkappale meni paremmin toistepäin kuin toistepäin (vaikka ei pitäisi) ja tietenkin me laitettiin se aluksi väärin päin ja jouduttiin sitten purkamaan puoli pöytää, jotta saatiin pala käännettyä. Huoh. 🙄 No saatiin se lopulta kasaan. Pikoa prosessi ei kiinnostanut; Timon porukoilla olo oli ilmeisesti väsyttänyt ja bodyssa oli muka niiiin ällöä liikkua niin tyyppi lähinnä makasi koko operaation keskellä korvaansa lotkauttamatta.
Tänään sitten olikin hirveä siivouspäivä, sillä lähdimme maalle ja tulemme maanantaina takaisin, jolloin Timon kummityttö perheineen tulee kylään niin sillon ei enää ehtisi siivota. Sain parvekkeen oikein kivaan kuntoon, vielä pitäisi mukava riipputuoli sinne hankkia 🙂
Aamulla Piko makoili lampaantaljalla ja ihmetteli meidän touhuamista, mutta iltapäivällä alkoi löytyä energiaa ja tyyppi osallistui kovasti mm. parvekkeen pöydän kokoamiseen, mikä ei suoraan sanoen ollut hirveän avuliasta 😛
…ja silppusi ne uuden pöydän alle 😀 Kyllä voi pienellä koiralla olla kivaa parin pahvinpalan kanssa. 😛
Piko ehti vähän aikaa nautiskella auringosta karvamatolla, ennen kuin lähdettiin Timon porukoille syömään ja sieltä suoraan maalle. Nyt ollaan maalla ja mennään kohta nukkumaan, hyvää yötä 🙂
Nyt on toinen päivä leikkauksen jälkeen ja jo eilen tyyppi oli sitä mieltä, että ei hän enää ole mitenkään kipeä. 😛 Ensimmäisenä yönä pönttö (eli nuolemisen estävä kauluri) oli ihan hirveä ja tyyppi vinkui (onneksi aika hiljaa) viiden minuutin välein kun ei tajunnut, että pään voi laskea alas ja nojata kauluriin. 😕 Kaveri sai sitten poikkeusluvalla tulla sänkyyn nukkumaan ja siellä kääntyiltyään ja vääntyiltyään onnistui lopulta löytämään asennon jossa saattoi nukkua. Ikävä kyllä se asento meinasi sitä, että minulla ei enää ollut tyynyä joten minun piti sitten kääntyä jalkopäähän nukkumaan ja ottaa huppari tyynyksi ^^ No ehkä nyt tän kerran pienen raukan takia saattoi nukkua noinkin.
Eilen kaverilla sitten olikin jo virtaa ja oli ihan tylsää kun ei saanut leikkiä ja riehua ja lenkilläkin käveltiin vain hihnassa. Pieni aivojumppa ja Kongin mutustaminen kuitenkin rauhoittivat sen verran, että malttoi taas olla rauhassa. Sohvalle jä sänkyyn tuo on kyllä nyt hyppinyt kun on vähän vaikea estääkää, vaikka kyllä yritettiin aina nostaa, mutta kun ei vaan ehdi ennen kuin tyyppi on jo hypännyt. Onneksi haava näyttää siistiltä ja on niin alhaalla ettei taida tuosta hyppimisestä edes pahemmin venyä. 🙂
Muovipöntön tilalle kävin ostamassa tällaisen puhallettavan pehmeän version, mutta ilmeisesti tuo on liian pieni, kun se ei näytä suuremmin estävän nuolemisyrityksiä 😦 (vaikka Piko ei onneksi hirveän kiinnostunut haavasta olekaan). Pitää katsoa josko sen saisi vaihdettua isompaan, koska tuo vaikutti huomattavasti mukavammalta ja kuulemma ei aiheuta niin paljon lihasjumeja, joita pönttö helposti aiheuttaa.
Keksittiin nyt sitten tällainen ratkaisu suojaamaan haavaa ainakin väliaikaisesti. 😀 Uhrasin yhdet pikkareistani Pikolle ja tuntuu toimivan ihan kohtuu hyvin 🙂
Mutta tässä nyt koitetaan saada toipilas uskomaan, ettei vielä sovi riehua ja syötetään vielä viitisen päivää kipulääkettäkin (joka on ilmeisesti herkkua :D). Hyvältä siis näyttää eikä ongelmia tuota ekaa yötä lukuunottamatta ole ollut 🙂 Minä sen sijaan onnistuin tänään kaatumaan koulun ulkoportaissa ja sain käsiin ikäviä pieniä kirveltäviä haavoja. 😕 Sen siitä saa kun käyttää kännykkää eikä keskity jalkoihinsa liukkailla 😛 Mutta joo, nyt pitänee alkaa puurtamaan matikkaa…
Piko-herramme on viimeisen muutaman kuukauden aikana osoittanut melkoisia äijäilyn merkkejä: merkkailua, mikään muu ei kiinnosta jos vaihtoehtona on narttujen tuoksujen haistelu, jne. Lisäksi Pikosta ei ollut tarkoituskaan tehdä mitään jalostuskoiraa, joten pienet mutta olennaiset pallukat jalkovälistä saivat tänään lähtöpassit.
Suuntasimme siis Mevetille, jossa pikaisen tutkimisen jälkeen koiruliin iskettiin rauhoittavaa. Pari minuuttia piikin jälkeen näytti tältä:
Ja noin minuuttia myöhemmin:
Muutama minuutti lisää, ja otus ei enää tajunnut tästä maailmasta mitään. Samalla nukutuksella kuvattiin ensin lonkat ja polvet (epävirallisesti, koskapa koira on alle vuoden vanha; olimme lähinnä agilityn treenaamisen kannalta kiinnostuneita) ja hoidettiin hormonilähteiden poisto. Lonkat olivat molemmat erinomaiset eli eläinlääkärin arvion mukaan virallisistakin kuvauksista olisi tullut A/A tai vähintään A/B. Myöskään polvissa ei näkynyt kulumia ja ne näyttivät röntgenissä erittäin hyviltä, mutta vasen polvi on herkästi sijoiltaan menevä, joten sitä pitää tarkkailla ja mahdollisesti myöhemmin leikatakin.
Vähän yli kaksi tuntia ensimmäisen rauhoittavan jälkeen palasimme sitten hakemaan Pikoa, joka vaikutti kovin väsyneeltä, mutta muuten ihan positiiviselta itseltään. Pieni namikin maistui. Nyt sitten haasteena on pitää otus pari viikkoa rauhallisena ja katsoa, ettei riehu haavaansa rikki. Tällä hetkellä ei onneksi ihan näytä siltä, että oltaisiin hetikohta lähdössä sinkoilemaan viiteen suuntaan:
Jännityksellä odotamme, että missä vaiheessa Piko tajuaa, että jotain taisi jäädä eläinlääkärin pöydälle… toivottavasti ei kovasti jää kaipaamaan, ja malttaa tämän jälkeen keskittyä muuhunkin kuin neitosten (…ja leikattujen urosten…) riiaamiseen.
Piko päätti että parvekekausi on jo avattu, vaikka me ei olla saatu parveketta vielä edes kunnolla sisustettua 😛 Mutta auringossa ilmeisesti on mukavan lämmintä mutustaa lelua 🙂 Pitää koittaa nyt pääsiäislomalla käydä vähän shoppailemassa riipputuolia ym mukavaa partsille ja olohuoneeseen lopultakin ruokapöytä 🙂
Kohta lähdetäänkin Rajasaareen pihakoiratreffeille, aivan ihana sää treffata 🙂 Piko saa purkaa mielellään kaikki energiansa niin jaksaa sitten ensi viikon olla rauhassa ja toipua kastroinnista. Vähän jännittää kun se onkin jo huomenna… 😛 Onneksi taitaa olla niin rutiinitoimenpide, että harvemmin menee mitään pieleen… Mutta, huomenna siitä sitten lisää, tänään riehumaan pihiksien kanssa. 🙂
Risto ja Riikka tuli aamulla käväisemään Chilin ja Unnan kanssa ennen maalle lähtöään ja Piko pääsi vähän jäälle riehumaan rhodejen kanssa. 🙂 Sitten törmättiin vielä naapurin Duke-koiraan, jonka kanssa Piko pisti oikein kunnon leikit pystyyn. Nyt on söpö plät-otus karvamatolla 🙂 ❤
Ajattelin nyt koota tänne jonkin näköisen yhteenvedon syksystä ja keväästä 🙂 Pikon kanssa käytiin aika monella kurssilla, mm. koiratanssikurssilla opittiin kaiken näkösiä temppuja ja sitten yhdistettiin ne pieneksi esitykseksi joka esitettiin koirakoulun pikkujouluissa 😀 Piko ei kyllä esityksessä ihan täysin malttanut keskittyä, mutta jotenkin sain säädettyä esityksen läpi ^^
Koirakoulun pikkujouluissa pidettiin koiratanssiesitys 😀
Lisäksi ollaan treenattu paljon agilityä Olarinluomassa Niina-Liinu Linnan vetämän porukan opissa, opettajina ollut pääasiassa Toni Koutu. Kaksi kahdeksan kerran kurssia on takana ja aika paljon on opittu lisää ja Piko tykkää kovasti agiliitämisestä 🙂 Vielä kun ohjaajat pysyisi perässä ja ymmärtäis miten pitää liikkua ja ajoittaa..:P Nyt sujuu jo jonkin näköiset pienet radanpätkätkin, koitan laittaa tänne videon niin näätte, tosin videosta on jo vähän aikaa, että siitäkin ollaan toivottavasti vähän edistytty. Pitäisi taas muistaa ottaa kamera mukaan treeneihin niin saisi kuvattua vähän lisää.
Kontaktitreeniä 🙂
Erikoisempana juttuna ollaan käyty Dobo- (eli dogboll) kurssilla, kun piti päästä kokeilemaan kun oli niin hassun näköistä Helsinki Winner-näyttelyssä. Dobo on siis tavallaan jumppapallon kanssa jumppaamista ja koira ohjataan pallon päälle ja siinä tehdään erilaisia asentoja/temppuja. Vahvistaa syviä lihaksia hyvin. Lisäksi omistajakin pääsee jumppaamaan ja Koirakoulu Kontaktin kurssilla saikin tehdä punnerruksia ja vatsoja ihan kunnolla 🙂 Dobosta ei valitettavasti ole kuvaa kun kävin siellä yksinäni ja oli tarpeeksi tekemistä hallita koiraa ja palloa… Kohtuu hyvin Piko onneksi malttoi keskittyä, muut koirat olivat vanhempia ja välillä olisi kiinnostanut mennä moikkaamaan, varsinkin jos piti vain maata ja katsoa kun omistaja säheltää yksinään pallolla…:P Ostin sitten sellaisen pallon kotiinkin, kun oli ihan hauskaa puuhaa, ja kun sitä voi hyvin käyttää itselläkin jumpatessa 🙂
Jouluna mentiin käymään maalla ja siellä oli todella kaunista ja lumista.
Myös Ammi ja Sampsa tulivat koiralaumansa kanssa maalle. Koiralauma oli myös kasvanut yhdellä kun pieni söpö bordercollie Zinna oli kotiutunut. Zinnalla ja Pikolla oli hauskaa yhdessä leikkiessä ja metsäänkin pääsi Chilin ja Unnan kanssa. Joulu oli siis varsinaista koirahulinaa 😀 Aattona mentiin käymään Koskella ja saatiin paljon lahjoja, erityisesti toivomani Kartellin lehtiteline oli kiva saada, nyt tuntuu pysyvän ehkä hieman paremmin lehdet järjestyksessä 🙂 Kiitos iskä ja äiti ❤
Piko ja Zinna rehaavat
Piko posettaa jouluna
Joulun oli hyvä myös ottaa rennosti ^^
Väsyotuksia
Nyt keväällä pikku Zinna tuli yhtenä päivänä muutamaksi tunniksi kylään ja kivaa oli vaikka karvakasalle tuli aina hirveä kuuma ja piti mennä parvekkeelle jäähtymään. Pikkuinen myös nukkui siellä tyytyväisenä päikkärit, ilmeisesti oli kerrankin tarpeeksi viielätä 😀
Zinna ja Piko malttoivat välillä mutustaa luutakin
Rajasaaressa ollaan käyty aina välillä purkamassa energiaa ja treffaamassa muita koiria. Muuten on mennyt ihan hyvin, mutta kerran joku kiharakarvainen kaveri kävi jostain syystä Pikon kimppuun oikein kunnolla 😦 Muuta ei onneksi käynyt kun että tassuun tuli anturaan pieni haava, joka vuosi kyllä aika paljon verta, mutta parani Vetramillillä ja puhtaana pitämällä onneksi itsekseen eikä tarvinnut mennä edes eläinlääkäriin. Yleisesti ottaen Rajasaaressa on kuitenkin ollut aina kivaa eikä Pikolle rohkeana ja ns. kovana tyyppinä tuostakaan mitään traumoja tuntunut tulevan, se mutusti namia kun katsoin miten kävi, ja sitten lähti tassu verta valuen riiaamaan jotain isovillakoiraa 😀
Rajasaareen oli tullut kauniina sunnuntaina puoli Helsinkiä
Pieni machoilia ja riiailia meidän pikkuisesta on kyllä tullut, kovasti yritetään saada naista ja naisen koolla ei ole niin väliä 😀 Erityisesti mopsit ja noutajat ovat jostain syystä vastustamattomia. Myös leikattua uroslapinkoiraa piti yrittää, josko se sittenkin olisi narttu 😀 Ikävämpi puoli hormoonitoiminnan lisääntymisessä on ikävä merkkailutaipumus, herkästi Piko esim. merkkaa koirakaverin omistajan kintuille 😦 Vielä ikävämpää oli se kun kaveri alkoi merkkailla sisälle ja vielä yöllä niin ei saanut edes kiinni itse teosta… Poikapöksyt onneksi auttoivat tuohon heti ja ensi viikolla onkin edessä kastraatio niin häviää toivottavasti loputkin machoilut. Vaikka Piko ei luonteeltaan ole hassumpi, niin samaa sukulinjaa löytyy Suomesta sen verran, että olisi mitään erityistä tarvettä käyttää Pikoa jalostukseen, varsinkin kun kaverissa on kaikenmaailman ulkonäöllisiä pikkuvikoja (häntä kaartuu selkän päälle, silmät aika vaaleat, korkeus siinä hilkulla onko liian iso, laikut yhtenäisiä ja karva aika pitkää pihikseksi..mutta on se silti kaikkein paras <3)…
Mutta tällaista me ollaan puuhailtu tämä puolisen vuotta, tästä eteenpäin jatkuu niin että ilmeisesti päästään nyt Satu Hillin oppiin agilityssä ja varmaan varataan myös oma treenivuoro naapurin Oona-villiksen kanssa niin saa treenata kunnolla agilityä, kun se on selkeästi meille se omin laji 🙂 Katsotaan miten menee, josko sitä joskus hamassa tulevaisuudessa pääsisi kisaamaankin.
Off topiccina koirajutuista sain kesätyöpaikan Molekyylimateriaalien labrasta, joten ensi kesänä väännetään kandia ja tutkitaan synteettisen helmiäisen ominaisuuksia 🙂 Odotan innolla, että pääsee tekemään ihan oman alan töitä ja just vielä sellasta alaa mikä kiinnostaa eniten 🙂 Mutta joo, ei kai mulla muuta tällä erää… Vimeistään ens viikolla jatkuu kastroinnin merkeissä… Piko ei aavistakkaan mitä on edessä…:P
Kirjoittelin ennen facebookin muistiinpano-osioon Pikon pentuajalta juttuja ja koitan saada ne tänne jotenkin uploadattua. Facebookissa kuvien lisääminen vain oli uskomattoman hidasta, joten päätin nyt lopulta pitkän tauon jälkeen siirtyä tänne… Josko täällä sitten jaksaisi vähän päivitelläkin kun ei kestä ikuisuutta saada yhtä kuvaa ladattua 😀 Facebook kirjoittelussa ideana oli se että oli vähän privaatimpi muoto kertoa meistä, mutta totesin nyt lopulta että en kai mä mitään niin tulenarkaa kirjoita, etteikö sitä ventovieraatkin sais lukea jos vain jostain kumman syystä huvittaa 😛 Mutta, yritänpä siis saada Pikon pentuaikoijen juttuja tänne tässä tämän illan aikana, toivottavasti onnistun 🙂
EDIT: Noin, nyt on Pikon pentuaikapostaukset lisätty ja jopa oikeille päivilleen 🙂 Koitan nyt jatkossa päivitellä vähän useammin tänne meidän juttuja (+opetella käyttämään tätä blogia :P), niin jää mukava ”päiväkirja” luettavaksi itselle ja muillekin, joita vain kiinnostaa 🙂 Plus agilitytreenijuttujen ja joidenkin koulutavotteiden yms. kirjaaminen tänne ylös varmaan motivoi myös tekemään enemmän töitä niiden eteen kun pitää ns. raportoida jotain edistymistäkin 😀 Jos ehdin huomenna niin kirjoittelen vähän mitä ollaan puuhattu tämän noin puolen vuoden aikana Pikon kanssa ja mitä tästä eteenpäin luultavasti tapahtuu 🙂
Lampaantaljamakoilija
Pikollista elämää 