Joulu, <3 ja lopultakin oikea talvi

Joulu vietettiin Timon porukoiden mukana Madeiralla, ja oli kyllä upea reissu hurjine maisemineen. Kohokohta oli kuitenkin ihana kosinta rantabulevardilla tähtiä katsellessa ❤ Meillä oli todistajanakin paikallinen kulkukoira (ihan hyvinvoivan näköinen), joka piti meistä kovasti ja kääriytyi kerälle Timon jalkoihin kun istuskeltiin penkillä 🙂 Mutta niin, häät olisi suunnitelmissa 2015 kesällä, joten niistäkin täällä varmaan tulen jonkin verran pulisemaan vaikka pääasiassa koira-aiheisena tämä blogi pysyykin.

Todistajana toiminut kulkukoira

Todistajana toiminut kulkukoira

Piko vietti joulun mun porukoiden luona maalla Chilin, Unnan ja Zinnan seurassa eli menoa ja vilskettä on siellä riittänyt ja Skypessä meille näytettiin hyvin väsynyttä pihakoiraa joka juuri ja juuri avasi silmänsä kun kuuli äänemme iPadista. Sitten se totesi että taas mua yritetään huijata, ei ne täällä oikeesti oo ja jatkoi uniaan 😀 Riemu oli kuitenkin ylimmillään kun saavuimme Uuden Vuoden jälkeisenä viikonloppuna maalle, koska Timo oli menossa Suomen Tanskalais-Ruotsalaisen Pihakoira yhdistyksen hallituksenvaihtoon Forssaan. Pieni koira änkesi itseään isompien välistä moikkaamaan meitä ja hännänheiluttamisesta ei meinannut tulla loppua 🙂 Äiti oli myös tehnyt meille ihanan kihlajaiskakun ja riisipuuroa ❤

Arki tuntui alkavan ihan liian pian ja ankea sateinen sää ei ainakaan parantanut mielialaa… Tässä pitäisi saada valmiiksi kandi ja selvitä tämän jakson kursseista. Sain onneksi jo ennen matkaa lääkäriltä liothyronin lääkettä kilpparin vajaatoimintaan ja se on ainakin toistaiseksi tuntunut toimivan, ja on ihana huomata että kuntokin on palannut ja jaksoin kavuta ja kiivetä Pico Ruivon huipulle ilman läkähtymistä 😛 Toivottavasti tämä myös jatkuu koska maaliskuun lopussa tämä tyttö lähtee JAPANIIN VAIHTOON! 😀

Byrokratiaa on siis pyöritelty ja lomakkeita on täytetty ja nyt odotellaan Kanazawan yliopistolta tarvittavia papereita viisumin hakuun. Myös miljoona muuta asiaa pitäisi varmaan hoitaa näiden 2 & 1/2 kuukauden aikana mitä tässä on jäljellä… Rokotukset sain onneksi jo eilen alkuun, kuukauden päästä uudestaan pistoksille… Jännittää jo jonkin verran ja kauhistelen miten pärjään 5 kk ilman Timoa ja Pikoa! 😕 Kanjejakin pitäisi opiskella… 😛 Noh, eiköhän nämä tästä lutviudu. Japanissa ajattelin sitten pitää jonkinnäköistä linkin takana olevaa videoblogia, kun siellä tuskin on hirveästi aikaa kirjoitella blogia. Linkki varmaan tulee sitten facebookiin… 🙂

Mutta noin viikko sitten sää suvaitsi lopultakin muuttua ja nyt on nautittu aurinkoisista talvipäivistä 🙂 Kuvat puhukoon puolestaan:

wpid-20140113_140428.jpg
wpid-20140117_142939.jpgwpid-20140117_143758.jpgwpid-20140117_143914.jpg

Uskaltauduttiin muiden jälkiä seuraten jo jäällekin :)

Uskaltauduttiin muiden jälkiä seuraten jo jäällekin 🙂

Jäällä oli vain ohut puuterilumikerros ja Piko aiheutti liukastelullaan hauskoja jälkiä :P

Jäällä oli vain ohut puuterilumikerros ja Piko aiheutti liukastelullaan hauskoja jälkiä 😛

Syksyn kuulumisia

Tässä on taas aikaa vierähtänyt, mutta ei anneta sen häiritä. Syksyn mittaan ollaan agiliidelty vähän harvemmin kun Sporttikoirahallilta ei enää ollutkaan vuoroja Sadulle, mutta viikonloppukoulutuksia on sentään ollut muutama ja paljon ollaan opittu. Tammikuussa alkaa myös joka toinen sunnuntai vuorot niin pääsee taas säännöllisesti treenaamaan jee 🙂

Timo kirjoitti viimeinkin tuohon alle kesän Open Showsta, Piko kun menestyi taitavan handlerin käsissä yllättävän hyvin 😀 Mutta siitä oli Timon sanoin lisää aiemmassa postauksessa. Muuten syksyn mittaan ei ole tapahtunut kummempia, otus on jo puolitoistavuotias, hämmästyttävää… Mutta on se selkeästi kyllä myös rauhoittunut ja aikuistunut, mutta ei onneksi ole silti menettänyt leikkisyyttään ja sekopäisyyttään…:D Mutta vähän on järkeä tullut päähän ja se on hyvä se. 🙂

Tänään on todella kaunis syyssää ja käytiin Pikon kanssa Lehtisaaressa pitkällä lenkillä 🙂 Meren vaahto oli jännää ja meidän vettä inhoava otus jopa vähän kahlaili.

Puunrunkotaiteilija

Puunrunkotaiteilija

Piko kulkee mulla hiekkateillä vapaana kun ei ole autoteitä lähellä ja käyttäytyy nykyään varsin hyvin, vaikka välillä jokin haju tai merkkaus vähän hidastaakin käskyjen noudattamista 😛 Ja jos tulee muita koiria vastaan niin sitten tietty pitää ottaa hihnaan…

Tänne!

Tänne!

Anna jo se nami!

Anna jo se nami!

wpid-20131116_142200.jpg

Oli todella nätti sää ja nautittiin molemmat auringosta kaikin rinnoin kun vielä vähänki pystyy.

Kaunista :)

Kaunista 🙂

wpid-20131116_142443.jpgYksi jäniskin nähtiin, tai minä näin, Piko taisi vain haistaa ja kuulla sen mutta tiukka jätä toimi hämmästyttävän hyvin eikä kaveri ampaissut jänisparan perään vaan tuli ottamaan multa kallkkunaa ja superkehut. Yleensä jänikset ovat vastustamattomia ja varmaan jos Piko olisi sen nähnyt niin olisi lähtenyt perään, mutta nyt ehdin ajoissa saamaan koiran hallintaan… ei Piko onneks kauheen kauan jänistä jahtaa sillon kun lähtee perään ja tulee suht nopeasti takaisinkin, mutta on se parempi jos onnistuu estämään koko jutun kun huudella koiraa ja odotella että kaveri kyllästyy jahtaamiseen 😛

Piko selvästi haisteli jänistä vielä jälkeenkinpäin, mutta ei lähtenyt perään. :)

Piko selvästi haisteli jänistä vielä jälkeenkinpäin, mutta ei lähtenyt perään. 🙂

Paluumatkalla törmäsin vanhaan pariskuntaan, jolla oli 60 vuotishääpäivä tulossa ja he kysyivät onko mulla kameraa. Puhelin oli tietty mukana ja otin heistä sitten kuvan ja sain lähetettyäkin sen kun saivat tyttären puhelimen päähän ja hän antoi sähköpostiosotteen. 🙂 Tuli mukava fiilis kun he olivat niin iloisia kun saivat kuvan. 🙂 Tuputtivat sitten väkisin mulle viitosen vaivannäöstä, vaikka en kyllä ois tarvinnut mitään. Mutta hauska tapahtuma, oli todella liikuttava pariskunta 🙂 Että tällästa täällä tänään.

Muita juttuja: Kilpparilääkitys ei taas oikein toimi kun sitä laskettiin kesällä liikaa, mutta takasin ylöskään ei oikein voi nostaa kun tulee sellaisia sydämentykytysfiiliksiä, mitkä on aika ikäviä. Onneksi nyt pääsin hyvälle ykstyiselle lääkärille, joka tuntuu osaavankin asiasta jotain. Voi olla että joudun vaihtamaan/lisäämään toisen lääkkeen. Ikävämpi juttu on, että lääkäri haluaa sulkea pois kaiken mahdollisen ja laitto mut kuudeksi viikoksi maidottomalle, kun maitovasta-aineet oli vähän koholla ja kuulemma voi vaikuttaa kilppariin. Se on vaan vähän ikävää koska tykkään kovasti maitotuotteista :/ Mutta katsellaan ja toivotaan että apu löytyisi viimeistään ennen kun lähden Japaniin. Hakupaperit on laitettu menemään ja joulukuussa saan tietää, jännää 🙂

Nyt syödään ja sitten katsotaan Doctor Whota 🙂

Piko viikinkein maassa, osa 3

Lofooteilta lähdettiinkin sitten ajelemaan kohti Tromssaa. Maanantain puolitoistatuntista lauttamatkaa ei enää huvittanut toistaa, joten ajoimme aluksi Narvikia kohti Lofoottien läpi mantereelle kulkevaa valtatietä pitkin, Narvikista eteenpäin jo menomatkalta tuttua E6-tietä ja viimeinen etappi E8-valtatien sijasta vähän pienempiä maisemateitä. Jo ensimmäisen pätkän maisemat olivat hienoja, ja yhdessä sillankupeessa pysähdyttiin katselemaan sekä Norjan upeita vuoria, että mielenkiintoisia simpukoita ja merilevää 🙂

"Mitä nää oikein on??"

”Mitä nää oikein on??”

Iso kivi (jolle piti tietty kiivetä) ja hieno maisema :)

Iso kivi (jolle piti tietty kiivetä) ja hieno maisema 🙂

Ajokilometrejä kertyi aika reippaasti, mutta Piko onneksi otti matkustamisen hyvin rennosti ja keräsi autossa aina energiaa, jotta jaksoi taas nuuskia kuono pitkällä, kun auto pysähtyi  johonkin uuteen ja mielenkiintoiseen paikkaan.

"Krooh" ja "Zzzz"

”Krooh” ja ”Zzzz”

Ihmisille ajaminen oli taas sitäkin jännempää, sillä vuorilla tiet olivat varsin kapeita ja keskiviiva puuttui usein kokonaan. Siinä kun sitten tuli paikallinen rekka vastaan niin tuntui siltä, että vähintään vasen etupuskuri lähtee autosta rekan matkaan. Timo saikin muutaman kerran huomauttaa minulle, että älä aja niin reunaan, tiputaan kohta tieltä, kun vetäydyin rekkoja pakoon aivan tien oikeaan laitaan. 😛

Onneksi emme olleet ainoat ja emme ainakaan tyhmimmät turistit mutkateiden päällä, sillä ruotsalainen karavaanari matkailuvaununsa kanssa oli hieman toivoton tapaus. Ensinnäkään kuski ei tainnut tietää raahattavan kotilonsa mittoja kovin tarkkaan, sillä hän ajoi säännönmukaisesti enemmän keskiviivan päällä kuin oikeassa reunassa ja noin kuuttakymppiä yhdenksänkympin alueella (tosin tien mutkaisuuden takia ihan ymmärrettävää). Tämä yhdistelmä kuitenkin keräsi (yllätys yllätys) nopeasti letkan peräänsä kun ohi ei päässyt (kun kotilo ajoi niin keskellä) ja nopeus oli niin hidas. Matkailuvaunun takana oli toinen ruotsalainen maitkailuauto ja sen jälkeen tuli hyvin kyrsiintynyt paikallinen säiliöauton kuljettaja, jonka takana me ihmettelimme menoa. Säiliöauton kuski kärkkyi ohituspaikkaa melkein matkailuauton vasemmassa puskurissa kiinni ja tööttäili ja vilkutteli karavaanareille, mutta ne eivät vaan osanneet/uskaltaneet väistää reunemmaksi. Kaiken huipuksi ne eivät edes älynneet pysähtyä  ensimmäiselle vastaan tulleelle levähdyspaikalle päästämään letkaa ohitseen, vaan vasta vihainen tööttäily ja seuraava levähdyspaikka ratkaisivat tilanteen ja pääsimme karavaanareista ohi.

Minä mietin hetken aikaa kuinka pääsen ohi säiliöautosta, kunnes totesin sen olevat tarpeetonta, koska sen kuski lähti painamaan karavaanareista päästyään sellaista vauhtia, että hyvä kun perässä pysyi. Tunnelissa sen valoja oli mukava seurata, ja tuli jo sellainen fiilis, että ”don’t leave me” kun etäisyys vain kasvoi. Tunnelin jälkeen tulikin sitten rakennustyömaata ja ihana hiekkapölyajo rekan takana, mikä toi oman lisäjännityksensä ajamiseen. Tämän kaiken jälkeen olinkin jo niin puhki, että Timo sai jatkaa ajamista. Tosin ne karavaanarit pääsi siinä sitten uudestaan ohitsemme ja saimme hetken aikaa ihmetellä, miten pääsemme ohi ja kuunnella takana tulevan rekan tööttäilyä kunnes karavaanarit älysivät päästää taas taakseen kertyneen letkan ohitseen. 😛

Lopulta onneksi pääsimme turvallisesti Tromssaan ja Radisson Blue -hotellin suojaan, missä Piko hurmasi matkalaukkukasojemme kanssa auttaneen hotellityöntekijän täysin. 🙂 Hotellihuone piti myös kovasti nuuskutella läpi ja ihmetellä, että mikäs paikka tämä nyt on. Ihmisetkin ihailivat maisemia, Arctic Cathedral ja hieno silta näkyi heti ikkunasta.

Piko Tromssan hotellihuoneessa. Kamera joutui lipaisuhyökkäyksen kohteeksi muutama sekunti kuvan ottamisen jälkeen :D

Piko Tromssan hotellihuoneessa. Kamera joutui lipaisuhyökkäyksen kohteeksi muutama sekunti kuvan ottamisen jälkeen 😀

Pitkän ajopäivän päätteeksi käytiin Pikon kanssa hieman haistelemassa Tromssan tuulia ja katselemassa kaupunkia. Piko oli hyvin epäileväinen juoksevaa tyttöä esittävää patsasta kohden, mutta namit saivat onneksi koiran vakuuttuneeksi sen vaarattomuudesta. 😛

Pikon päästyä hotellihuoneeseen lepäämään, ihmiset lähtivät etsimään illallista. Hotellin ravintola oli kovin tyhjä (ja kallis) ja meitä ei edes huomattu vaikka hengasimme hetken aikaa pöytiinohjaus-kyltin luona joten lähdimme tallustelemaan rantaa pitkin ja törmäsimmekin varsin mukavaan pihviravintolaan, jossa oli erikoinen tilaustapa. Asiakkaille annettiin lappu, josta sai ruksia minkä ruoan ottaa, mitä lisukkeita ottaa ja millaisena pihvinsä haluaa. Juomat taisi olla ainoa jotka tilattiin sanallisesti, vaikka paikassa oli kyllä hyvin ystävällinen henkilökunta ja hauska tarjoilija, joka heitti Timolle läppää herrasmiehenä olosta ja kyökin puolella laskun hoitamisesta 😀

Aamulla käytiin ihmettelemässä hotellin ”kuntosalia” ja sauna/rentoutumistiloja. Rentoutumiseen oli selkeästi panostettu enemmän, sillä vaikka hotellin sivuillla mainostettiin näkyvästi hyvin varusteltua kuntosalia, paikalta löytyi juoksumatto ja crosstrainer eikä mitään muuta! Se oli hieman pettymys, sillä olin halunnut matkalle yhden hotellin, jossa voisin käydä salilla. Jonkinlaisen oman kehon painolla tehtävän treenin siihen sitten sävelsin. Sauna oli kyllä varsin hieno, mutta illalla enemmän ruuhka-aikaan voisi olla ahdasta kun oli vain yksi suihku. Kaikenkaikkiaan hotellista kuitenkin jäi ihan hyvä maku suuhun, koska huone oli ihan kiva ja aamiainen herkullinen hotelliaamiainen.

Auton nokka suunnattiin (maksulliselta ja kovin norjalaisittain hinnoitellulta) parkkipaikalta kohti Altaa. Matkan varrelta löytyi taas hienoja maisemia ja kaunis lounastamispaikka. Sääkin suosi tänään.

Aivan ihana lounaspaikka.

Aivan ihana lounaspaikka.

TV-20130627-3159

Piko kukkakedossa :)

Piko kukkakedossa 🙂

Matkan varrelle mahtui myös yksi lauttamatka lisää ja nyt meillä oli jo täysiverinen lauttakoira, vaikkei Piko aikaisemminkaan lauttailua paljon kummeksunut.

Lauttaa odotellessa...

Lauttaa odotellessa…

...ehti vähän poseeratakin :P

…ehti vähän poseeratakin 😛

Lautalla oli rentoa meininkiä, vaikka välillä olisikin pitänyt päästä tutkimaan maailmaa.

Lautalla oli rentoa meininkiä, vaikka välillä olisikin pitänyt päästä tutkimaan maailmaa.

TV-20130627-3167

Taidekuva hytin ikkunan kautta. :P

Taidekuva hytin ikkunan kautta. 😛

TV-20130627-9679

Matkanvarrella oli myös Lappi-krääsää myyvä koju, jolla oli söpö sisääheittäjä:

TV-20130626-3148Tuttujakin paikkoja oli, täällä käytiin yhtenä kesänä vanhempien ja Tinin kanssa 🙂

TV-20130627-9702 TV-20130627-9699 Löydettiin myös lunta ja siitäkös Piko innostui 😀TV-20130627-9691
Lopulta päästiin Altaan tai tarkemmin ottaen Alta River campingiin. Majoitusten taso selkeästi vähän heittelee kun viime yö oltiin suht siistissä hotellissa ja nyt camping-mökissä ja yhteisvessat ja -suihkut. 😛 Mutta ihan mukava mökkerö ja lähes viereisessä mökissä oli innokas nuori tanskandoggi, jonka innokkuutta Piko kyllä vähän arasteli, mutta muuten oli ihan hauska kaveri. Paikan pitäjillä oli myös söpö alueella vapaana hengaava berninpaimenkoira, joka tykkäsi rapsutuksista 🙂

Illalla minä jumituin lukemaan Dan Brownin Infernoa ja Timo jotain dataili (toim. huom. nysväsi yhdistysbyrokratian kanssa) niin nukkumaan meno vähän venyi. Vessakäynti kolmelta yöllä, vaikkei siltä tuntunut kun oli ihan yhtä valosaa kun keskellä päivääkin. Hyvin hämmentävää, sillä vaikka Suomen kesiin onkin tottunut, mutta etelämpänä sentään tulee edes hieman hämärä yöllä, täällä päivä ja yö eivät eronneet mitenkään toisistaan pilvisellä säällä…

Seuraavana päivänä lähdettiin tutustumaan Euroopan suurimpaan kanjoniin. Pikku pikku kylästä löytyi majatalon, ravintolan ja turisti-infon/kaupan sekoitukselta vaikuttava talo, josta sai kartan. Ajamalla mentiin hyvin mielenkiintoista tietä eteenpäin, joka ensin vaikutti Timon sanoin ”meidän mökkitieltä”, mutta se muuttui myöhemmin jokseenkin huonokuntoiseksi ja hyvin jännittäväksi. Meidän ”suuri maastoauto” Toyota Yaris kuitenkin selvisi kunnialla koettelemuksesta, vaikka ajoimme varmaan pari kilsaa ohi (ja takaisin) siitä, mihin auto olisi pitänyt jättää. Myöhemmin nähtiin joitain maastoautoja, ja jopa niillä oli ongelmia tien kanssa. 😛

Auto siis parkkiin ja eikun matkaan. Alkumatka oli silkkaa paljakkaa ja Piko oli hämmentynyt tilan määrästä ja kirmasi innoissaan ympäriinsä. 🙂

TV-20130628-9762

Löydätkö kuvasta pihakoiran?

Parin kilsan tallustelun jälkeen löytyi myös makea vesiputous:

TV-20130628-9733

Tuonne toiselle puolelle oli vähän jännä päästä kun piti ylittää tuo puro, mutta hyvin Piko hyppi kiveltä toiselle ja minä perässä, eikä huuhtouduttu putoukseen 😀 Putouksen vierestä löytyi taas lunta, ja Piko sai siitä hepulin ja Timo teki minilumiukon. 🙂TV-20130628-9756 TV-20130628-9789Matkaa jatkettiin polkuja pitkin ja hyttysiä riitti. Lopulta päästiin aika lähelle kanjonia, mutta kun oltiin valittu lyhyempi reitti kahdesta vaihtoehdosta niin ei päästy ihan kunnolla kanjonin reunalle. Ihan hienot näkymät silti oli.

TV-20130628-9774

Pikoakin kiusasi hyttyset vaikka sekin oli sivelty tervavoiteella, joka mulla toimi varsin hyvin. Normi hyttysmyrkyt kun aiheuttaa mulla päänsärkyä. Piko jahtasi siis hassusti syöksyilemällä hyttysiä kun ne inisivät kuonon edessä 😛

Paluumatkalla Piko innostui myös hieman tuhoamaan Lapin arvokasta luontoa 😛 Onneksi ei mitään pahempaa jälkeä saanut aikaan.

Alert alert Greenpeace, Lapin luonto on vaarassa!

Alert alert Greenpeace, Lapin luonto on vaarassa!

Sitten tallusteltiin sama matka takaisin (yhteensä noin 9 km) ja paljakkaa vaan tuntui riittävän kun nälkä jo kurni vatsassa. Lopulta kuitenkin kukkulan takaa saatiin auto näkyviin ja Timo leikki automainoskuvaajaa niin pitihän mun sitten mennä lisäämään pieni mielenkiintoelementti kuvaan 😛 :

TV-20130628-9814

Piko oli hieman kummissaan meidän touhuista, mutta onneksi korkeat paikatkaan ei suuremmin aiheuta paniikkia niin namia tuijottaen istui vain kiltisti paikallaan. 😛

Siitä sitten mentiin syömään siihen pikkukylän majatalo/infopiste/mikälieolikaan ja oli kyllä hyvää ruokaa vaikka tunnelma olikin aika intiimi, kun oltiin ainoat asiakkaat. 😛

Sitten auton nokka suunnattiin kohti Suomea ja rajalla tullimiehiä ei taas hirveästi kiinnostanut koko koira, mutta käytiin nyt kuitenkin velvollisuudentuntoisesti näyttämässä passia ja otusta. 😛 Passi tutkittiin niinkin huolellisesti, että sitä ei otettu muovitaskustaan lainkaan ulos…

Lopulta päästiin seuraavaan majapaikkaan eli Hetan majataloon, jossa meillä nimestä huolimatta oli huone hotellin puolelta varattuna. Huone oli kyllä ihana, vessa/suihku oli hauskasti ja tilaa säästävästi viisikulmion muotoinen ja kamppeetkin sai kuivauskaappiin kuivumaan ja muutenkin kaappeja ja säilytystilaa oli reippaasti. Lisäksi huoneesta löytyi parvikin, vaikka me ei sitä hirveästi tarvittukkaan. Piko näytti pitkän päivän jälkeen tältä:

TV-20130629-3200Paikka yllätti muutenkin positiivisesti, sillä tästä hotellista löytyi myös ihan kelvollinen kuntosali, vaikkei sitä oltu edes mainostettu! 🙂 Laitteet toki oli vähän vanhoja mutta mukavan treenin siellä sai aamulla vedettyä. Myös aamiainen oli erittäin maittava. Tänne voisi siis tulla joku kerta uudestaankin 🙂

Matka jatkui kohti Kemijärveä ja matkalla törmättiin (ei onneksi kirjaimellisesti) tosi isoon porolaumaan!

Porot hölkyttelivät autoista piittamatta tiellä ja sen sivuilla.

Porot hölkyttelivät autoista piittamatta tiellä ja sen sivuilla.

Avattiin ikkuna kun yritettiin hätistellä poroja pois tieltä ja Piko heräsi takapenkillä ihmettelemään moisia otuksia. Lähtipä sieltä vähän vahtihaukkuakin, että mitäs otuksia te olette ja mitä te täällä teette, menkääpä pois! Spekuloitiin siinä, pitäisikö päästää Piko paimentamaan porot tiensivuun, että voidaan jatkaa matkaa 😉 Lopulta kuitenkin päästiin läpi ihan omin avuin.

Kemijärvellä käytiin ihmettelemässä hyvin ankeata koirapuistoa, jonka jälkeen suuntasimme juna-asemalle. Timo jäi junahulluna kuvailemaan junia, minä ja Piko lähdimme Siwalle hakeman iltapalaa. Takaisin yritin oikaista hieman enemmän ja tulin lopulta lähes jonkun pihan viertä pikku polkua takaisinpäin kun yritin olla vähän liian ovela. Ajoissa kuitenkin ehdittiin junaan ja oli väsynyt pikkukoira taas vieressä 😛

TV-20130629-9821

Junamatka sujui Pikolta kuin vanhalta konkarilta, tässä poseerataan Rovaniemellä Pikon ulkoilu- ja isännän junahulluilutauolla:

TV-20130629-9872Helsingissä ihmeteltiin kun Timo oli jo ajanut auton pois junasta kun minä ja Piko selvittiin autojuna-asemalle ja sitten istuttiin odotusrakennuksen vastakkaisilla puolilla ja ihmeteltiin kun toista ei kuulu 😀 Junatyöntekijät kyllä tykkäsivät Pikosta ja kyselivät pihiksestä rotuna 😛

Summa summarum oli kyllä hieno matka ja Piko oli mainio pieni seuralainen tälläisessa reisussa, vaikka se vähän rajoittikin sitten majapaikkoja ja sitä, että Ruotsin kautta ei voinut kulkea matolääkityssäädön takia. Mutta kivaa oli (vaikka puoli kiloa tulikin lisää massaa matkan aikana ^^) ja Pikollakin näytti olevan hauskaa koko reissun ajan. Kiitos Timolle ihanasta synttärimatkasta ❤

Agilitya, hakua, äitienpäivä ja temppuja!

Tentit on vähän puskenut päälle tän toukokuun aikana ja ollu aika stressaavaa ja ihan kaikesta ei kyllä kunnialla selvitty :/ Mutta modernin kemian tentti tuntu menevän varsin hyvin, mikä on kiva koska se on kuitenkin sitä mikä mua eniten kiinnostaa 🙂 Myös mun ”elämäntaparemontti” on edistynyt varsin hyvin, ja tuntuu että se hetken ehkä kadoksissa ollut liikunnan ilo on taas löytynyt (vaikka ei mikään ihme että se katosi kun kunto tippui kilpparin takia nollaan). Oon lisännyt tuohon sivuun (tai mobiililaitteilla taitaa löytyä tuolta jostain alta) tuollaisen tickerin, mistä voi seurata miten edistyn 🙂

Sitten koirajuttuihin 🙂 7.5 alko tosiaan agility Satu Hillin opissa ja on kyllä ollut aivan mahtavaa, koska nyt tuntuu että meille selkeästi kerrotaan mitä tehdään, miksi tehdään, miten tehdään ja kuinka tästä jatketaan 🙂 Keinun alkeisharjoittelu on tullut uutena juttuna ja lisäksi jatketaan puomin kontakteja ja ollaan opetettu putkea uudelleen niin, että koira tietää mitä se tarkoittaa eikä vain mene putkeen meidän ohjaavan liikkeen mukana vaan koiran voi lähettää putkeen kauempaakin. Aika pitkiä (ainakin meidän mittapuulla) ratojakin ollaan päästy tekemään; viimeksi oli hyppy, hyppy, valssilla putkeen, käännös pituudelle, rengas ja ristiaskelkäännös hieman linjalta poissa olevalle putkelle. Alla vielä hieno piirros radasta ^^.

20130526-181007.jpg

Omavuorolla lauantaisin toinen meistä on treenannut samat jutut kun mitä toinen treenasi tiistaina Sadun opissa. Viimeksi Timo tosin oli kuorokeikalla Dublinissa, joten minä sain tehdä tuplatreenin ristiaskelista 🙂 Naapurin keskarivillis Oona treenailee meidän kanssa lauantaisin agilityn alkeita ja meni hienosti putkea ja estettä eilen ja selvästi tykkää lajista 🙂 Ensi viikolla voisi koittaa saada videota meidän kaikkien touhuista niin näette miten Piko on edistynyt siihen edelliseen videoon nähden 😛

Keskiviikkona 8.5 Piko aiheutti mulle vähän sydämentykytyksiä lähtemällä Lehtisaaressa lenkillä oltaessa jäniksen perään. Piko kulkee vapaana nykyään varsin nätisti, ja juostaan usein niin että Piko on vapaana, mutta nenän edestä lähtevä jänis oli vastustamaton. Timon kanssa Piko on pari kertaa aikaisemminkin lähtenyt, mutta tullut aika nopeasti takaisin. Nyt kuitenkin sain vihellellä ja etsiskellä kaveria aika kauan, koska jänis oli näyttänyt lähtevän aika suoraviivaisesti eteenpäin, joten kuljin polkua pitkin eteenpäin, mutta ilmeisesti Piko ja pupu olivat jossain vaiheessa kääntyneet metsässä takaisinpäin… Lopulta kysyin yhdeltä koiranulkoiluttajalta ja hän sanoi nähneensä hihnattoman pienen koiran kahden naisen seurassa Lehtisaaren uimarannalla. He olivat sitten soitelleet mulle ja Timolle, mutta mulla ei tietenkään ollut puhelinta messissä -_-. Piko oli ilmeisesti tullut kalliolta alas rantaan polulle, missä oli tavannut naiset ja ollut ilmeisesti sen näköinen että ”help me, please” ^^ Fiksu koira… Tosin luulen, että jos Piko ei olisi törmännyt kehenkään niin se olisi jolkotellut polkua pitkin sinne mistä se lähti ja jossa minä sitä viheltelin 😛 Joka tapauksessa olen hyvin kiitollinen näille naisille kun ottivat Pikon hoiviinsa ja odottivat kunnes löysin sen. 🙂 Vapaana juoksua me ei kyllä olla lopetettu, mutta koitan vahtia entistä tarkemmin, että nään jäniksen ensin ja saan Pikon ajoissa kiinni. Lisäksi ideana olisi ohjata saalisviettiä huippukivaan uuteen leluun, jonka jahtaamisesta toivottavasti tulisi kivempaa jolloin juuri ennen koiran lähtöä jäniksen perään voisin huutaa ”lelu” tai ”play” tms. ja Piko kiinnostuisikin enemmän minusta ja lelusta. David Ryanilla on erinomainen artikkeli aiheesta sivuillaan ja myös kirja jonka voi ostaa muutamalla eurolla, jos jotakuta kiinnostaa. 🙂

Helatorstaina oli hakutreenit ja oli taas kivaa istuskella metsässä ja odottaa, että koska ne löytää. 😛 Nera yllätti mut kiipeämällä kiven päälle, jonka takana olin piilossa ja ilmestymällä yhtäkkiä pääni päälle ^^ Pikolla tuntui olevan kivaa ja se näytti muistavan jutun edellisestä kerrasta ja löysi kaikki ”eksyneet” pikavauhtia, hyvä Piko! 🙂 Lopuksi mentiin läheiseen koirapuistoon vähän leikkimään ja oli ihanan lämmintä ja selkeästi KESÄ tulee! Eilenkin hehkutin kun voi mennä iltapisulle Pikon kanssa hupparissa ja sandaaleilla eikä jäädy ❤

Äitienpäiväksi minä ja Piko ajettiin maalle ja käytiin moikkaamassa mummua Humppilassa sekä kerättiin valkovuokkoja äidille su aamuna 🙂 Pikosta oli otettu lauantaiaamuna ennen agilitya hieno kuva valkovuokkojen keskellä, josta Timo meni ja teetti kortin, kiitos kulta! 🙂 Maalla käytiin metsässä ja hengailtiin (ja syötiin hyvin :P). Metsässä Piko kiipesi vähän avustettuna kanssani isolle kivelle ja Chilikin olisi halunnut, mutta ei raukka päässyt. 😛 Muuten Chili, Unna ja Piko ottivat aika iisisti ja aikuismaisesti, eivätkä edes ihan hirveästi leikkineet… Onko Pikosta tullut sivistyneesti käyttäytyvä "aikuinen" koira??! 0.o

Tässä pari kuvaa Pikosta ja Ristosta 🙂

20130526-184718.jpg

20130526-184753.jpg

Loppuun vielä ajattelin tehdä tälläisen ”temppuvideon”, jossa käydään läpi Pikon osaamia temppuja. Pihakoirasivulla Fb:ssä oli linkki hauskaan temppuvideoon niin ajattelin tehdä samanlaisen ja sitten myöhemmin opettaa lisää temppuja/parantaa vanhoja ja katsoa miten ollaan edistytty 🙂

Plumpsis! (Ja muutakin juttua)

Käytiin äsken iltalenkillä ja Pikolla oli hauskaa juosta rannassa vapaana. Rantaan on jo tullut muutamia valkoposkihanhia, joita piti kovasti (kielloista huolimatta, huoh) hätyytellä. Hanhet vaan olivat ilkeitä ja menivät kylmään veteen, jonne Piko ei oikein halunnut mennä perässä (varsinkin ku hanhet sähisivät pelottavasti) vaikka vähän tassujaan kastelikin.

Takaisintulomatkalla yksi sorsa kuitenkin oli aivan vastustamaton kun pyrähti rantavedestä karkuun kauemmas veteen ja Piko ei enää saanutkaan vauhtia pysäytetyksi 😀 Plumpsishan siinä sitten kävi ja koira ui äkkiä rantaan ^^ Pienen juoksuhepulin jälkeen sitten pysähdyttiin istualleen tärisemään ja Piko näytti tuumaavan ettei tää sittenkään ollut niin hyvä idea 😛 Joutsenta ei sitten enää mentykkään hätyyttelemään (varmaan iso koko ja kamala sihinä vaikutti myös) vaan suuntana tuntui vakaasti olevan kodin lämpö 😀

Kotona raukka joutui vielä pikaiseen suihkuun jotta suolavesi saatiin pois turkista ja sen jälkeen vielä kuvasin kaveria hiustenkuivaajalla; yllättävän rauhallisesti Piko sen otti ja mutusti namia, mitä nyt välillä piti näykätä omituista ilmavirtaa… Sen jälkeen saikin hiukan kosteasta koirasta hyvin furminoitua karvaa 😛 Onneksi iso dentaxsticksi (vai miten lie kirjoitetaan) auttoi pientä koiraa toipumaan näistä kamalista koettelemuksista 😛

20130424-212149.jpgNäin maltettiin rentoutua viikonloppuna

20130424-212533.jpgTässä tämän aamun parvekekoira

Sitten ihan muuta kuin koirajuttuja:P (eli jos olet täällä Pikon takia niin voit hyvin vaihtaa nyt sivustoa :P)

Sain tänään kuulla kilpirauhaskokeiden tulokset ja lopultakin arvot ovat hyvät 😀 Ja olokin on ollut nyt pääsiäisestä saakka tosi hyvä, herään jopa automaattisesti ennen yhdeksää, mikä on kyllä ihme mun maailmassa 😀 (jos joku ei tiedä niin noin puolitoista – kaksi vuotta olen siis ollut hurjan väsynyt ja mieliala on heitellyt ja kaiken maailman muitakin oireita on ollut ja 2012 keväällä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, johon sain siis lääkityksen, jota ollaan pikkuhiljaa nostettu ja haettu oikeaa annosta)


Nyt sitten vain on kaksi haastetta edessä, sillä tuon vajiksen ja sen aiheuttaman liikkumattomuuden (ja varmaan myös ei niin hirveän terveellisen ruokavalion myötä :D) painoa on kertynyt vähän turhan paljon liikaa eli noin 15-20 kg on ideana pudottaa rauhallisella ja terveellisellä tahdilla tämän vuoden aikana 🙂 Muutenkin tuo vajaatoiminta on herätellyt siihen kuinka tärkeää terveys on ja että sitä pitää vaalia paljon enemmän kun mitä olen nyt tehnyt. Oonkin jo noin kolme viikkoa koittanut syödä terveellisesti ja oikeita määriä ja painoakin on lähtenyt melkein 1.5 kg eli ainakin toistaiseksi menee ihan hyvin. 🙂 But wish me luck anyway 😛

Toinen haaste onkin sitten selvitä kaikista kursseista, joita jäi rästiin viimevuodelta vajiksen takia 😦 Täytyy sanoa, että aika paljon harmittaa, ettei pysynyt oman vuosikurssin tahdissa, vaikka nää 2011 aloittaneet onkin ihan kivoja 🙂 Mutta olis ollut kiva pysyä siinä tsemppaavassa porukassa joka meillä tuntu ainaki ekana vuonna olevan. Mutta se siitä, nyt pitää vaan koittaa selvitä L-matikoista, kvanttimekaniikasta ja kemian kurssista… Todennäköisyyslaskentakin pit kyllä jossain välissä suorittaa, yhh :/ Matikoihin ja todariin ei vain löydy niin paljoa motivaatiota, kun paljon mielenkiintosemmalta tuntuu fysiikka ja kemiakin (vaikka surkean vähän senkin kurssin eteen olen tehnyt, nyt pitää tsempata!) Anyway, tenttejä siis piisaa toukokuussa ja niistä koitetaan edes jotenkuten hengissä selvitä 😛 Onneksi nyt on tuo väsymys toivottavasti ainakin takana päin ja saamattomuuskin varmaan paranee kun pääsee kunnolla rytmiin taas mukaan. Töitä labrassa odotan innolla kun se on just sitä, mikä mua eniten kiinnostaa. 🙂 Toivottavasti siellä on kivaa enkä möhli mitään ainakaan pahasti 😀

Mutta tälläistä tänne kuuluu nyt, tänään kävin unisportin Funktionaalinen harjoitus- ryhmätunnilla ja oli muuten rankka, mutta tosi hyvä treeni! 🙂 Perjantaina Piko saa yksivuotisrokotuksensa ja Timo tulee Joensuusta jee! 🙂 Jotain Wappuakin pukkaa päälle eli kiirettä piisaa 😛

Pihistreffit ja arkea

Vähän on nyt ollut hiljaisempaa blogissa, kun eletään taas kiireistä arkea. Viime viikon tiistaina käytiin kuitenkin pihistreffeillä Tapiolan koirapuistossa, seuraavaksi vähän kuvia sieltä 😛

Pihakoirat tutustuvat

Ensin tutustutaan sivistyneesti…

Pihakoirat leikkivät

…ja sitten voidaankin ruveta riehumaan 😀

20130418-135713.jpg

Saga kerjää

Saga on nätti ja tarvitsee namin! 🙂

Pikolla ja Neralla meni taas lujaa keskenään ja Dixinkin kanssa oli hyvä riehua 🙂

20130418-135733.jpg

20130418-135741.jpg

Piko sai myös vähän aremmankin kaverin innostumaan 🙂

20130418-135754.jpg

Nera ja Piko

Nera on selkeesti hyvin pelottava ^^

Keppi oli selkeesti parasta maailmassa ja sitä halusi vähän kaikki muutkin 😛

20130418-135809.jpg

20130418-135815.jpg

20130418-135821.jpg

Tässä Piko ”tanssii” Pepin kanssa, saa nähdä josko Pepistä tulisi meille agilitykaveri lauantaisille vuoroille… Kun ollaan siis varattu vakiovuoro Sporttikoirahallilla nyt kesäksi, sen lisäksi siis että käydään Satu Hillin opissa tiistaisin 🙂

20130418-135827.jpg

Namit kutsuu Pikoa

Namia!?

20130418-135855.jpg

Hurjaa oli meno, mutta oli ilmeisesti superkivaa kun pääsi pitkästä aikaa leikkimään kun kahteen viikkoon ei kastroinnin takia saanut. 😛 Piko ei myöskään kertaakaan edes yrittänyt astua ketään eikä merkata kenenkään omistajan lahkeita, joten kaipa tuo kastrointi on sitten vaikuttanut jo tässä ajassa? Hyvä vaan, en valita, kun koiralta löytyy nykyään myös niitä korviakin enemmän kun ei kaikki tyttöhajut vie mukanaan 😛

20130418-135901.jpg

20130418-135911.jpg

20130418-135920.jpg

20130418-135925.jpg

Tällaista tällä kertaa, ensi postauksessa voisikin sitten kertoa vähän muustakin elämästä (kyllä, mulla on muutakin elämää :P) kun Pikosta, kunhan tässä nyt saan aikaiseksi kirjoittaa. 🙂

Hakutreenit

Viime lauantaina oli Pihakoirayhdistyksen järjestämät hakutreenit Vaakkoissa, joten Pikon tylsä sairasloma päättyi ja tyyppi oli ihan innoissaan kun tapahtui taas jotain 😛 Aamulla törmättiin vielä naapuriin keskarivillis Oonaan, jonka kanssa sai hetken riehua ennen kuin auton nokka suuntasi kohti kehä ykköstä ja vihdintietä. Kokoontuminen oli pienellä parkkiksella tien vieressä ja melkein ajoin ohi risteyksestä, ennen kuin näin kasan laikullisia koiria… Sitten vain äkkiä jarrua ja parkkikselle 😛 Parkkiksella koirat moikkailivat toisiaan omistajien kuunnellessa ohjeita. Pikku Pulmun kanssa piti vähän pystypainiakin 😛

20130410-112310.jpg

20130410-112413.jpg

Treeneissä oli ensin kaksi esimerkkikoiraa, jotka näyttivät, miten homma toimii. Sain mennä piiloon toiselle koiralle ja oli jännä odottaa, että millon se löytää mut 😛 Sitten se ilmoitti haukulla ohjaajalleen ja sai minulta namit. 🙂

Sitten päästiin itse tositoimiin, käytiin katsastamassa piilot ja sovittiin kuka menee minnekin. Koirat tulivat yksi kerrallaan ja ihmisiä oli vain yksi piilossa kerrallaan, jotta hajumaailma on näin aluksi mahdollisimman simppeli. Eli kun koira löysi yhden ja söi namejaan, niin sillä aikaa seuraava hiipi piiloon. 😛

Metsässä oli aika paljon lunta, eli saatiin hyvää liikuntaa siellä rämpiessämme. 😛 Kivaa kuitenkin oli ja Bianca innostui minut löytäessään niin paljon, että sain täyslaidallisen pusuja 😀

Lopulta tuli Pikon vuoro ja sillä oli hurja vauhti päällä, minä en meinannut pysyä perässä 😛 Tässä Piko huomaa ensimmäisen piilossaolijan 🙂

20130410-112753.jpg

20130410-112849.jpg

Namit saatuaan ja piilossaolijaa vähän pusutettuaan matka jatkui vieläkin suuremmalla innolla, että olisiko täällä lisää näitä tyyppejä 😛 Toisen piilon jälkeen Piko tuntui jo hiffanneen homman idean ja näytti ihan kuin katsovan että puuttuuko joku porukasta. 😀 Sitten taas mentiin seuraavalle piilolle 😛

20130410-113230.jpg

Hienosti meidän pieni pelastajakoira löysi kaikki ”eksyneet” ja oli todella hauskaa. Tätä tullaankin tekemään lisää ensi kuussa ja kesällä kun saatiin pieni treeniporukka pystyyn 🙂

20130410-113530.jpg
Kaikki kuvat on ottanut Mari Toivonen, kiitoksia 🙂

Riipputuoli!

Parvekkeelle saatiin eilen riipputuoli ja me ollaan Pikon kanssa nautittu siitä tänään 🙂 Tässä vähän kuvia, kännykällä otettuja ni ei oo mitään super hyviä,mutta anyway… 😛

image

Siihen se käperty syliin hetkeksi nukkumaan 🙂

image

Zzz...?

image

Riipputuolista voi myös tarkkailla maailmaa 😛

Operaatio Ikea ja kevätsiivous

Eilen lähdettiin puolenpäivän aikaan Ikeaan ostamaan ruokapöytää ja parvekkeelle pöytää. Piko pääsi siksi aikaa Timon porukoille hoitoon, jossa oli kuulemma retuuttanut pehmoleluja, haukkunut lenkillä koirapatsasta 😀 ja nukkunut Kypros-uutisten ajan 😛

Me sen sijaan löydettiin sekä ruokapöytä + tuolit ja parvekepöytä ja mukaan tarttui myös kaksi ikea-rottaa sekä lampaantalja Pikon makuualustaksi parvekkeelle (kyllä, hemmotellaan se pilalle ;)) Mustista ja mirristä oltiin käyty ostamassa uusi isompi puhallettava kauluri, mutta se vuosi 😦 joten piti ostaa uusi. Koko jutusta tuli kyllä aika fiasko, koska tämä uusikin kauluri vuosi :x. No onneksi mukaan tarttui myös body eli puettava puku joka suojaa haavaa leikkauksen jälkeen. Tässä Piko bodyssaan nauttimassa auringosta lampaantaljalla

20130329-231016.jpg

Pöydän kokoaminen olikin sitten aikamoinen urakka, sillä se oli jatkettava ja mekanismi on tietysti vähän monimutkaisempi kuin normaalissa pöydässä olisi. Lisäksi mekanismi oli myös hiukan nafti ja täysin pyörähdyssymmetrinen lisäkappale meni paremmin toistepäin kuin toistepäin (vaikka ei pitäisi) ja tietenkin me laitettiin se aluksi väärin päin ja jouduttiin sitten purkamaan puoli pöytää, jotta saatiin pala käännettyä. Huoh. 🙄 No saatiin se lopulta kasaan. Pikoa prosessi ei kiinnostanut; Timon porukoilla olo oli ilmeisesti väsyttänyt ja bodyssa oli muka niiiin ällöä liikkua niin tyyppi lähinnä makasi koko operaation keskellä korvaansa lotkauttamatta.

20130329-231839.jpg

Tänään sitten olikin hirveä siivouspäivä, sillä lähdimme maalle ja tulemme maanantaina takaisin, jolloin Timon kummityttö perheineen tulee kylään niin sillon ei enää ehtisi siivota. Sain parvekkeen oikein kivaan kuntoon, vielä pitäisi mukava riipputuoli sinne hankkia 🙂

20130329-233014.jpg

20130329-233102.jpg

Aamulla Piko makoili lampaantaljalla ja ihmetteli meidän touhuamista, mutta iltapäivällä alkoi löytyä energiaa ja tyyppi osallistui kovasti mm. parvekkeen pöydän kokoamiseen, mikä ei suoraan sanoen ollut hirveän avuliasta 😛

20130329-233435.jpg Lampaantaljamakoilija

20130329-233427.jpg

Kaveri mm. ryösti suojapahveja…

20130329-233822.jpg

…ja silppusi ne uuden pöydän alle 😀 Kyllä voi pienellä koiralla olla kivaa parin pahvinpalan kanssa. 😛

20130329-234105.jpg

20130329-234050.jpg

Piko ehti vähän aikaa nautiskella auringosta karvamatolla, ennen kuin lähdettiin Timon porukoille syömään ja sieltä suoraan maalle. Nyt ollaan maalla ja mennään kohta nukkumaan, hyvää yötä 🙂

20130329-235245.jpg

”Toipilas”

Nyt on toinen päivä leikkauksen jälkeen ja jo eilen tyyppi oli sitä mieltä, että ei hän enää ole mitenkään kipeä. 😛 Ensimmäisenä yönä pönttö (eli nuolemisen estävä kauluri) oli ihan hirveä ja tyyppi vinkui (onneksi aika hiljaa) viiden minuutin välein kun ei tajunnut, että pään voi laskea alas ja nojata kauluriin. 😕 Kaveri sai sitten poikkeusluvalla tulla sänkyyn nukkumaan ja siellä kääntyiltyään ja vääntyiltyään onnistui lopulta löytämään asennon jossa saattoi nukkua. Ikävä kyllä se asento meinasi sitä, että minulla ei enää ollut tyynyä joten minun piti sitten kääntyä jalkopäähän nukkumaan ja ottaa huppari tyynyksi ^^ No ehkä nyt tän kerran pienen raukan takia saattoi nukkua noinkin.

Eilen kaverilla sitten olikin jo virtaa ja oli ihan tylsää kun ei saanut leikkiä ja riehua ja lenkilläkin käveltiin vain hihnassa. Pieni aivojumppa ja Kongin mutustaminen kuitenkin rauhoittivat sen verran, että malttoi taas olla rauhassa. Sohvalle jä sänkyyn tuo on kyllä nyt hyppinyt kun on vähän vaikea estääkää, vaikka kyllä yritettiin aina nostaa, mutta kun ei vaan ehdi ennen kuin tyyppi on jo hypännyt. Onneksi haava näyttää siistiltä ja on niin alhaalla ettei taida tuosta hyppimisestä edes pahemmin venyä. 🙂

20130327-163137.jpgMuovipöntön tilalle kävin ostamassa tällaisen puhallettavan pehmeän version, mutta ilmeisesti tuo on liian pieni, kun se ei näytä suuremmin estävän nuolemisyrityksiä 😦 (vaikka Piko ei onneksi hirveän kiinnostunut haavasta olekaan). Pitää katsoa josko sen saisi vaihdettua isompaan, koska tuo vaikutti huomattavasti mukavammalta ja kuulemma ei aiheuta niin paljon lihasjumeja, joita pönttö helposti aiheuttaa.

Keksittiin nyt sitten tällainen ratkaisu suojaamaan haavaa ainakin väliaikaisesti. 😀 Uhrasin yhdet pikkareistani Pikolle ja tuntuu toimivan ihan kohtuu hyvin 🙂

20130327-162729.jpg

Mutta tässä nyt koitetaan saada toipilas uskomaan, ettei vielä sovi riehua ja syötetään vielä viitisen päivää kipulääkettäkin (joka on ilmeisesti herkkua :D). Hyvältä siis näyttää eikä ongelmia tuota ekaa yötä lukuunottamatta ole ollut 🙂 Minä sen sijaan onnistuin tänään kaatumaan koulun ulkoportaissa ja sain käsiin ikäviä pieniä kirveltäviä haavoja. 😕 Sen siitä saa kun käyttää kännykkää eikä keskity jalkoihinsa liukkailla 😛 Mutta joo, nyt pitänee alkaa puurtamaan matikkaa…