Syksyn kuulumisia

Tässä on taas aikaa vierähtänyt, mutta ei anneta sen häiritä. Syksyn mittaan ollaan agiliidelty vähän harvemmin kun Sporttikoirahallilta ei enää ollutkaan vuoroja Sadulle, mutta viikonloppukoulutuksia on sentään ollut muutama ja paljon ollaan opittu. Tammikuussa alkaa myös joka toinen sunnuntai vuorot niin pääsee taas säännöllisesti treenaamaan jee 🙂

Timo kirjoitti viimeinkin tuohon alle kesän Open Showsta, Piko kun menestyi taitavan handlerin käsissä yllättävän hyvin 😀 Mutta siitä oli Timon sanoin lisää aiemmassa postauksessa. Muuten syksyn mittaan ei ole tapahtunut kummempia, otus on jo puolitoistavuotias, hämmästyttävää… Mutta on se selkeästi kyllä myös rauhoittunut ja aikuistunut, mutta ei onneksi ole silti menettänyt leikkisyyttään ja sekopäisyyttään…:D Mutta vähän on järkeä tullut päähän ja se on hyvä se. 🙂

Tänään on todella kaunis syyssää ja käytiin Pikon kanssa Lehtisaaressa pitkällä lenkillä 🙂 Meren vaahto oli jännää ja meidän vettä inhoava otus jopa vähän kahlaili.

Puunrunkotaiteilija

Puunrunkotaiteilija

Piko kulkee mulla hiekkateillä vapaana kun ei ole autoteitä lähellä ja käyttäytyy nykyään varsin hyvin, vaikka välillä jokin haju tai merkkaus vähän hidastaakin käskyjen noudattamista 😛 Ja jos tulee muita koiria vastaan niin sitten tietty pitää ottaa hihnaan…

Tänne!

Tänne!

Anna jo se nami!

Anna jo se nami!

wpid-20131116_142200.jpg

Oli todella nätti sää ja nautittiin molemmat auringosta kaikin rinnoin kun vielä vähänki pystyy.

Kaunista :)

Kaunista 🙂

wpid-20131116_142443.jpgYksi jäniskin nähtiin, tai minä näin, Piko taisi vain haistaa ja kuulla sen mutta tiukka jätä toimi hämmästyttävän hyvin eikä kaveri ampaissut jänisparan perään vaan tuli ottamaan multa kallkkunaa ja superkehut. Yleensä jänikset ovat vastustamattomia ja varmaan jos Piko olisi sen nähnyt niin olisi lähtenyt perään, mutta nyt ehdin ajoissa saamaan koiran hallintaan… ei Piko onneks kauheen kauan jänistä jahtaa sillon kun lähtee perään ja tulee suht nopeasti takaisinkin, mutta on se parempi jos onnistuu estämään koko jutun kun huudella koiraa ja odotella että kaveri kyllästyy jahtaamiseen 😛

Piko selvästi haisteli jänistä vielä jälkeenkinpäin, mutta ei lähtenyt perään. :)

Piko selvästi haisteli jänistä vielä jälkeenkinpäin, mutta ei lähtenyt perään. 🙂

Paluumatkalla törmäsin vanhaan pariskuntaan, jolla oli 60 vuotishääpäivä tulossa ja he kysyivät onko mulla kameraa. Puhelin oli tietty mukana ja otin heistä sitten kuvan ja sain lähetettyäkin sen kun saivat tyttären puhelimen päähän ja hän antoi sähköpostiosotteen. 🙂 Tuli mukava fiilis kun he olivat niin iloisia kun saivat kuvan. 🙂 Tuputtivat sitten väkisin mulle viitosen vaivannäöstä, vaikka en kyllä ois tarvinnut mitään. Mutta hauska tapahtuma, oli todella liikuttava pariskunta 🙂 Että tällästa täällä tänään.

Muita juttuja: Kilpparilääkitys ei taas oikein toimi kun sitä laskettiin kesällä liikaa, mutta takasin ylöskään ei oikein voi nostaa kun tulee sellaisia sydämentykytysfiiliksiä, mitkä on aika ikäviä. Onneksi nyt pääsin hyvälle ykstyiselle lääkärille, joka tuntuu osaavankin asiasta jotain. Voi olla että joudun vaihtamaan/lisäämään toisen lääkkeen. Ikävämpi juttu on, että lääkäri haluaa sulkea pois kaiken mahdollisen ja laitto mut kuudeksi viikoksi maidottomalle, kun maitovasta-aineet oli vähän koholla ja kuulemma voi vaikuttaa kilppariin. Se on vaan vähän ikävää koska tykkään kovasti maitotuotteista :/ Mutta katsellaan ja toivotaan että apu löytyisi viimeistään ennen kun lähden Japaniin. Hakupaperit on laitettu menemään ja joulukuussa saan tietää, jännää 🙂

Nyt syödään ja sitten katsotaan Doctor Whota 🙂

Kesäistä kisailua

Kesäkuun toisena viikonloppuna Hyvinkään vinttikoiraradalla järjestettiin hengeltään suurelta osin leikkimielinen RotuRace-juoksukilpailu. Piko osallistui minisarjaan nuorten pihisurosten joukkueessa ”Pihispahikset” (sijoitus 9/43) ja oli hienosti oman nelikkonsa toinen sekä mini-luokan yksilösuorituksista sijalla 24/172. Emme ole olleet aiemmin radalla juoksemassa, mutta hyvin Piko vieheen perään ja omistajia kohti lähti – melkein useammankin kerran, koska ajanotossa oli jotain teknisiä haasteita ja jouduimme odottamaan kalkkiviivoilla lähtölupaa, koiran ollessa jo täydessä valmiudessa ja täpinöissä. Luvan saatuaan Piko singahti matkaan kuin raketti, mutta hämmästykseksemme vaihtoi nätisti keskittymisensä heiluvasta vieheestä emännän kädessä maalilinjan takana olleeseen omaan karvaleluunsa (kuten toivoimme, muttemme hirvittävän luottavaisin mielin). Pikon jäljiltä viehettä ei siis tarvinnut lahjoa pois koiralta, monen muun mielestä viehe olisi ensin pitänyt saada tappaa ja sitten viedä jonnekin turvaan mutustettavaksi.

Hauskaa oli, vaikka aikaa menikin aika monta tuntia enemmän kuin olimme ajatelleet… Päivän hymyä tarjosivat muut ihanat pihikset sekä yhden schipperke-joukkueen vaaleanpunaiset pitsitutut. Ja Pikon mielestä, itse juoksemisen lisäksi, oli aivan huippua tavata sekä vanhoja pihakoiratuttavuuksia (etenkin iki-ihana riehukaveri Nera!) että uusia kavereita, kuten vähän nuorempi Oliver-sälli Tampereelta nääs. Isäntä unohti ansiokkaasti kameransa kotiin, joten omia kuvia tapahtumasta ei ole, mutta tilanteen pelasti Joonas Viitanen, jonka rata- ja maalilinjakuvat olivat täynnä vikkeliä pihiksiä:

Piko nappaamassa palkintoaan maalilinjalla ansiokkaan vieheenjahtauksen jälkeen.

Piko nappaamassa palkintoaan maalilinjalla ansiokkaan vieheenjahtauksen jälkeen. Kuva © Joonas Viitanen, julkaistu luvalla.

Agilityssä on selvästi tapahtunut edistystä sekä koiralla että ohjaajilla. Ohjaajat ovat treenanneet lähetystä, valssia ja vauhtivalssia sekä luottamusta siihen, että kyllä se koira sieltä takaviistosta tulee. Muutenkin suurin osa haasteista on selvästi sitä, että ohjaaja näyttää koiralle ihan jotain muuta kuin ajatteli tai oli tarkoitus, Satu on onneksi todella hyvä avaamaan sitä, miten koira ohjaajaa lukee. Viime kerralla aiheena oli ”layering” eli kerrostaminen, ts. koiran ja ohjaajan välissä on este, jota koiran ei ole tarkoitus suorittaa. Viikon työputken ja viiden tunnin junamatkaa jäljiltäkin pöllämystynyt ohjaaja sai Pikon menemään putken jälkeen vielä toiseen, vaikka ensimmäisen ja toisen putken välissä kulkiessaan koira olikin eri puolella puomiestettä kuin ohjaaja.

Yksissä treeneissä jopa muistin, että taskussa on vartavasten mukaan otettu kamera, ja sillä voisi kotiharjoittelun hepottamiseksi ja virheiden havaitsemiseksi vaikka joskus käyttääkin:

Piko vaikutti taas kerran nauttivan treeneistä, halliin sisään päästessään ylsi hinnasta huolimatta lähellä olleelle kontaktiesteelle ja alkoi heti tarjota kontaktia (takamus esteellä, etutassut maassa) – meno oli selvä, ”katsokaa kuinka hienosti minä tämän osaan, saako jo namia?” Keppejäkin on treenattu helpotettuina versioina ja muovisilla karilla, jotka ohjaavat koiraa oikeaan suoritukseen. Kun vielä ohjauskuviot saisi kuntoon (valssit, sokkaukset, jaakotukset, seuraavan esteen osoittamisen jne) saisi kuntoon, niin voisi harkita jo jotain kisojakin – ajatus jännittää, mutta ainakin nyt tuntuu siltä, että Pikosta saisi kisakoiran aivan järjellisellä määrällä työtä. Saapi nähdä 🙂

Agilitya, hakua, äitienpäivä ja temppuja!

Tentit on vähän puskenut päälle tän toukokuun aikana ja ollu aika stressaavaa ja ihan kaikesta ei kyllä kunnialla selvitty :/ Mutta modernin kemian tentti tuntu menevän varsin hyvin, mikä on kiva koska se on kuitenkin sitä mikä mua eniten kiinnostaa 🙂 Myös mun ”elämäntaparemontti” on edistynyt varsin hyvin, ja tuntuu että se hetken ehkä kadoksissa ollut liikunnan ilo on taas löytynyt (vaikka ei mikään ihme että se katosi kun kunto tippui kilpparin takia nollaan). Oon lisännyt tuohon sivuun (tai mobiililaitteilla taitaa löytyä tuolta jostain alta) tuollaisen tickerin, mistä voi seurata miten edistyn 🙂

Sitten koirajuttuihin 🙂 7.5 alko tosiaan agility Satu Hillin opissa ja on kyllä ollut aivan mahtavaa, koska nyt tuntuu että meille selkeästi kerrotaan mitä tehdään, miksi tehdään, miten tehdään ja kuinka tästä jatketaan 🙂 Keinun alkeisharjoittelu on tullut uutena juttuna ja lisäksi jatketaan puomin kontakteja ja ollaan opetettu putkea uudelleen niin, että koira tietää mitä se tarkoittaa eikä vain mene putkeen meidän ohjaavan liikkeen mukana vaan koiran voi lähettää putkeen kauempaakin. Aika pitkiä (ainakin meidän mittapuulla) ratojakin ollaan päästy tekemään; viimeksi oli hyppy, hyppy, valssilla putkeen, käännös pituudelle, rengas ja ristiaskelkäännös hieman linjalta poissa olevalle putkelle. Alla vielä hieno piirros radasta ^^.

20130526-181007.jpg

Omavuorolla lauantaisin toinen meistä on treenannut samat jutut kun mitä toinen treenasi tiistaina Sadun opissa. Viimeksi Timo tosin oli kuorokeikalla Dublinissa, joten minä sain tehdä tuplatreenin ristiaskelista 🙂 Naapurin keskarivillis Oona treenailee meidän kanssa lauantaisin agilityn alkeita ja meni hienosti putkea ja estettä eilen ja selvästi tykkää lajista 🙂 Ensi viikolla voisi koittaa saada videota meidän kaikkien touhuista niin näette miten Piko on edistynyt siihen edelliseen videoon nähden 😛

Keskiviikkona 8.5 Piko aiheutti mulle vähän sydämentykytyksiä lähtemällä Lehtisaaressa lenkillä oltaessa jäniksen perään. Piko kulkee vapaana nykyään varsin nätisti, ja juostaan usein niin että Piko on vapaana, mutta nenän edestä lähtevä jänis oli vastustamaton. Timon kanssa Piko on pari kertaa aikaisemminkin lähtenyt, mutta tullut aika nopeasti takaisin. Nyt kuitenkin sain vihellellä ja etsiskellä kaveria aika kauan, koska jänis oli näyttänyt lähtevän aika suoraviivaisesti eteenpäin, joten kuljin polkua pitkin eteenpäin, mutta ilmeisesti Piko ja pupu olivat jossain vaiheessa kääntyneet metsässä takaisinpäin… Lopulta kysyin yhdeltä koiranulkoiluttajalta ja hän sanoi nähneensä hihnattoman pienen koiran kahden naisen seurassa Lehtisaaren uimarannalla. He olivat sitten soitelleet mulle ja Timolle, mutta mulla ei tietenkään ollut puhelinta messissä -_-. Piko oli ilmeisesti tullut kalliolta alas rantaan polulle, missä oli tavannut naiset ja ollut ilmeisesti sen näköinen että ”help me, please” ^^ Fiksu koira… Tosin luulen, että jos Piko ei olisi törmännyt kehenkään niin se olisi jolkotellut polkua pitkin sinne mistä se lähti ja jossa minä sitä viheltelin 😛 Joka tapauksessa olen hyvin kiitollinen näille naisille kun ottivat Pikon hoiviinsa ja odottivat kunnes löysin sen. 🙂 Vapaana juoksua me ei kyllä olla lopetettu, mutta koitan vahtia entistä tarkemmin, että nään jäniksen ensin ja saan Pikon ajoissa kiinni. Lisäksi ideana olisi ohjata saalisviettiä huippukivaan uuteen leluun, jonka jahtaamisesta toivottavasti tulisi kivempaa jolloin juuri ennen koiran lähtöä jäniksen perään voisin huutaa ”lelu” tai ”play” tms. ja Piko kiinnostuisikin enemmän minusta ja lelusta. David Ryanilla on erinomainen artikkeli aiheesta sivuillaan ja myös kirja jonka voi ostaa muutamalla eurolla, jos jotakuta kiinnostaa. 🙂

Helatorstaina oli hakutreenit ja oli taas kivaa istuskella metsässä ja odottaa, että koska ne löytää. 😛 Nera yllätti mut kiipeämällä kiven päälle, jonka takana olin piilossa ja ilmestymällä yhtäkkiä pääni päälle ^^ Pikolla tuntui olevan kivaa ja se näytti muistavan jutun edellisestä kerrasta ja löysi kaikki ”eksyneet” pikavauhtia, hyvä Piko! 🙂 Lopuksi mentiin läheiseen koirapuistoon vähän leikkimään ja oli ihanan lämmintä ja selkeästi KESÄ tulee! Eilenkin hehkutin kun voi mennä iltapisulle Pikon kanssa hupparissa ja sandaaleilla eikä jäädy ❤

Äitienpäiväksi minä ja Piko ajettiin maalle ja käytiin moikkaamassa mummua Humppilassa sekä kerättiin valkovuokkoja äidille su aamuna 🙂 Pikosta oli otettu lauantaiaamuna ennen agilitya hieno kuva valkovuokkojen keskellä, josta Timo meni ja teetti kortin, kiitos kulta! 🙂 Maalla käytiin metsässä ja hengailtiin (ja syötiin hyvin :P). Metsässä Piko kiipesi vähän avustettuna kanssani isolle kivelle ja Chilikin olisi halunnut, mutta ei raukka päässyt. 😛 Muuten Chili, Unna ja Piko ottivat aika iisisti ja aikuismaisesti, eivätkä edes ihan hirveästi leikkineet… Onko Pikosta tullut sivistyneesti käyttäytyvä "aikuinen" koira??! 0.o

Tässä pari kuvaa Pikosta ja Ristosta 🙂

20130526-184718.jpg

20130526-184753.jpg

Loppuun vielä ajattelin tehdä tälläisen ”temppuvideon”, jossa käydään läpi Pikon osaamia temppuja. Pihakoirasivulla Fb:ssä oli linkki hauskaan temppuvideoon niin ajattelin tehdä samanlaisen ja sitten myöhemmin opettaa lisää temppuja/parantaa vanhoja ja katsoa miten ollaan edistytty 🙂

Wappu ja pentuvilinää

Teekkarien joulu eli wappu tuli ja meni. Emäntä kävi katsomassa Mantan lakituksen ja grillaili kavereitten kanssa, isäntä otti rauhallisemmin ja vietti vapunaaton Pikon kanssa, mitä nyt käytiin Tapiolassa ihmettelemässä paikallisen nuorison menoja sopivan etäältä.

Vapunpäivää ja Ullanlinnanmäen piknikkiä ei kuitenkaan käynyt väliinjättäminen. Ajattelimme, että pienelle koiralle Ullis ei ehkä ole väki- ja roskamäärän takia aivan paras mahdollinen paikka, ja lisäksi vanhempani olivat tarjoutuneet hoitamaan otusta meidän juhliessamme. Me siis menimme Ullikselle ja Piko meni Seurasaareen ”lyhyelle lenkille”. Vanhempani ovat tottuneet lähinnä saksanpaimenkoiran ja lapinkoiran ulkoilutarpeisiin, joten lyhyys oli suhteellista, ja illalla Pikoa ei sitten saanutkaan sohvalta pois muuten kuin nostamalla.

Eilinen meni vähän kaikilla osapuolilla Wapusta toipumiseen (mitä nyt minulla oli ihan normaali työpäivä, mutta onneksi työajat ovat joustavat…), tänään riittikin taas energiaa. Pikon kanssa mentiin tapaamaan Nipsua ja pikkuista Lunaa rantaniitylle. Nipsu oli tavattu ennenkin, ja hyvin tulivat toimeen keskenään, mitä nyt Nipsu yritti komentaa Pikoa juoksemaan hitaammin. Kuvat kertokoot:

Piko loikkaa

Piko loikkasi kepin perässä korkeammalle kuin kuvaaja arvasi

Keppi Nipsulla

Keppi! Keppi! Mulla on keppi!

Piko tarkkailee

Pidä sinä keppisi, ei minua kiinnosta.

Kepinveto

Toisaalta, eihän toisella koiralla olevaa keppiä voi vastustaa kauaa.

Piko esittelee keppiään vauhdissa

Mun keppi! Mitäs olet hidas!

Nipsu komentaa Pikoa

Juokse hitaammin, sinä valkoruskea pirulainen!

Piko jahtaa Nipsua ja keppiä

Lopulta sitkeys ja oveluus palkittiin, keppi vaihtoi omistajaa – nyt Nipsu määräsi suunnan ja Piko vauhdin

Pikku Luna ei oikein pysynyt Pikon ja Nipsun vauhdissa, mutta tutustuttiin silti:

Piko nuuskii Lunaa

Varovaista pentuun tutustumista

Luna ja minikeppi

Luna löysi minikepin järsittäväksi

Isännälle ja emännälle ei pentutreffaamisesta juuri liikuntaa tullut, joten lähdimme vielä n. 4,5 km juoksulenkille, Piko tietysti mukana. Loppumatkasta alkoi koirakin hyytyä, ja kotiin päästyä kuvio oli hyvin selvä: ensin vettä, sitten tuijotettiin keittiön kaappia (ja vähän raavittiin) kunnes jostain ilmestyi täysi ruokakuppi (joka kerrankin tyhjeni kerralla), lopuksi sänkyyn kerälle aivan sen näköisenä, että tästä ette minua enää siirrä.

Piko makaa peiton alla

Väsyneisyyden ruumiillistuma, juuri ja juuri silmiä jaksaa vähän raottaa.

Sellaista tällä kertaa. Ensi viikolla alkaakin agility, voi pojat sitä riemua, mikä koirasta tulee hallilla paistamaan…!

Pihistreffit ja arkea

Vähän on nyt ollut hiljaisempaa blogissa, kun eletään taas kiireistä arkea. Viime viikon tiistaina käytiin kuitenkin pihistreffeillä Tapiolan koirapuistossa, seuraavaksi vähän kuvia sieltä 😛

Pihakoirat tutustuvat

Ensin tutustutaan sivistyneesti…

Pihakoirat leikkivät

…ja sitten voidaankin ruveta riehumaan 😀

20130418-135713.jpg

Saga kerjää

Saga on nätti ja tarvitsee namin! 🙂

Pikolla ja Neralla meni taas lujaa keskenään ja Dixinkin kanssa oli hyvä riehua 🙂

20130418-135733.jpg

20130418-135741.jpg

Piko sai myös vähän aremmankin kaverin innostumaan 🙂

20130418-135754.jpg

Nera ja Piko

Nera on selkeesti hyvin pelottava ^^

Keppi oli selkeesti parasta maailmassa ja sitä halusi vähän kaikki muutkin 😛

20130418-135809.jpg

20130418-135815.jpg

20130418-135821.jpg

Tässä Piko ”tanssii” Pepin kanssa, saa nähdä josko Pepistä tulisi meille agilitykaveri lauantaisille vuoroille… Kun ollaan siis varattu vakiovuoro Sporttikoirahallilla nyt kesäksi, sen lisäksi siis että käydään Satu Hillin opissa tiistaisin 🙂

20130418-135827.jpg

Namit kutsuu Pikoa

Namia!?

20130418-135855.jpg

Hurjaa oli meno, mutta oli ilmeisesti superkivaa kun pääsi pitkästä aikaa leikkimään kun kahteen viikkoon ei kastroinnin takia saanut. 😛 Piko ei myöskään kertaakaan edes yrittänyt astua ketään eikä merkata kenenkään omistajan lahkeita, joten kaipa tuo kastrointi on sitten vaikuttanut jo tässä ajassa? Hyvä vaan, en valita, kun koiralta löytyy nykyään myös niitä korviakin enemmän kun ei kaikki tyttöhajut vie mukanaan 😛

20130418-135901.jpg

20130418-135911.jpg

20130418-135920.jpg

20130418-135925.jpg

Tällaista tällä kertaa, ensi postauksessa voisikin sitten kertoa vähän muustakin elämästä (kyllä, mulla on muutakin elämää :P) kun Pikosta, kunhan tässä nyt saan aikaiseksi kirjoittaa. 🙂

Syksy 2012 ja kevät 2013

Kuva

Ajattelin nyt koota tänne jonkin näköisen yhteenvedon syksystä ja keväästä 🙂 Pikon kanssa käytiin aika monella kurssilla, mm. koiratanssikurssilla opittiin kaiken näkösiä temppuja ja sitten yhdistettiin ne pieneksi esitykseksi joka esitettiin koirakoulun pikkujouluissa 😀 Piko ei kyllä esityksessä ihan täysin malttanut keskittyä, mutta jotenkin sain säädettyä esityksen läpi ^^

Koirakoulun pikkujouluissa pidettiin koiratanssiesitys :D

Koirakoulun pikkujouluissa pidettiin koiratanssiesitys 😀

Lisäksi ollaan treenattu paljon agilityä Olarinluomassa Niina-Liinu Linnan vetämän porukan opissa, opettajina ollut pääasiassa Toni Koutu. Kaksi kahdeksan kerran kurssia on takana ja aika paljon on opittu lisää ja Piko tykkää kovasti agiliitämisestä 🙂 Vielä kun ohjaajat pysyisi perässä ja ymmärtäis miten pitää liikkua ja ajoittaa..:P Nyt sujuu jo jonkin näköiset pienet radanpätkätkin, koitan laittaa tänne videon niin näätte, tosin videosta on jo vähän aikaa, että siitäkin ollaan toivottavasti vähän edistytty. Pitäisi taas muistaa ottaa kamera mukaan treeneihin niin saisi kuvattua vähän lisää.

Kontaktitreeniä :)

Kontaktitreeniä 🙂

Erikoisempana juttuna ollaan käyty Dobo- (eli dogboll) kurssilla, kun piti päästä kokeilemaan kun oli niin hassun näköistä Helsinki Winner-näyttelyssä. Dobo on siis tavallaan jumppapallon kanssa jumppaamista ja koira ohjataan pallon päälle ja siinä tehdään erilaisia asentoja/temppuja. Vahvistaa syviä lihaksia hyvin. Lisäksi omistajakin pääsee jumppaamaan ja Koirakoulu Kontaktin kurssilla saikin tehdä punnerruksia ja vatsoja ihan kunnolla 🙂 Dobosta ei valitettavasti ole kuvaa kun kävin siellä yksinäni ja oli tarpeeksi tekemistä hallita koiraa ja palloa… Kohtuu hyvin Piko onneksi malttoi keskittyä, muut koirat olivat vanhempia ja välillä olisi kiinnostanut mennä moikkaamaan, varsinkin jos piti vain maata ja katsoa kun omistaja säheltää yksinään pallolla…:P Ostin sitten sellaisen pallon kotiinkin, kun oli ihan hauskaa puuhaa, ja kun sitä voi hyvin käyttää itselläkin jumpatessa 🙂

Jouluna mentiin käymään maalla ja siellä oli todella kaunista ja lumista.

Maalla oli jouluna kaunista

IMG_2726

Myös Ammi ja Sampsa tulivat koiralaumansa kanssa maalle. Koiralauma oli myös kasvanut yhdellä kun pieni söpö bordercollie Zinna oli kotiutunut. Zinnalla ja Pikolla oli hauskaa yhdessä leikkiessä ja metsäänkin pääsi Chilin ja Unnan kanssa. Joulu oli siis varsinaista koirahulinaa 😀 Aattona mentiin käymään Koskella ja saatiin paljon lahjoja, erityisesti toivomani Kartellin lehtiteline oli kiva saada, nyt tuntuu pysyvän ehkä hieman paremmin lehdet järjestyksessä 🙂 Kiitos iskä ja äiti ❤


Piko ja Zinna rehaavat

Piko posettaa jouluna

Piko posettaa jouluna

Joulun oli hyvä myös ottaa rennosti ^^

Väsyotuksia

Väsyotuksia

Nyt keväällä pikku Zinna tuli yhtenä päivänä muutamaksi tunniksi kylään ja kivaa oli vaikka karvakasalle tuli aina hirveä kuuma ja piti mennä parvekkeelle jäähtymään. Pikkuinen myös nukkui siellä tyytyväisenä päikkärit, ilmeisesti oli kerrankin tarpeeksi viielätä 😀

Zinna ja Piko malttoivat välillä mutustaa luutakin

Zinna ja Piko malttoivat välillä mutustaa luutakin

Rajasaaressa ollaan käyty aina välillä purkamassa energiaa ja treffaamassa muita koiria. Muuten on mennyt ihan hyvin, mutta kerran joku kiharakarvainen kaveri kävi jostain syystä Pikon kimppuun oikein kunnolla 😦 Muuta ei onneksi käynyt kun että tassuun tuli anturaan pieni haava, joka vuosi kyllä aika paljon verta, mutta parani Vetramillillä ja puhtaana pitämällä onneksi itsekseen eikä tarvinnut mennä edes eläinlääkäriin. Yleisesti ottaen Rajasaaressa on kuitenkin ollut aina kivaa eikä Pikolle rohkeana ja ns. kovana tyyppinä tuostakaan mitään traumoja tuntunut tulevan, se mutusti namia kun katsoin miten kävi, ja sitten lähti tassu verta valuen riiaamaan jotain isovillakoiraa 😀

Rajasaareen oli tullut kauniina sunnuntaina puoli Helsinkiä

Rajasaareen oli tullut kauniina sunnuntaina puoli Helsinkiä

Pieni machoilia ja riiailia meidän pikkuisesta on kyllä tullut, kovasti yritetään saada naista ja naisen koolla ei ole niin väliä 😀 Erityisesti mopsit ja noutajat ovat jostain syystä vastustamattomia. Myös leikattua uroslapinkoiraa piti yrittää, josko se sittenkin olisi narttu 😀 Ikävämpi puoli hormoonitoiminnan lisääntymisessä on ikävä merkkailutaipumus, herkästi Piko esim. merkkaa koirakaverin omistajan kintuille 😦 Vielä ikävämpää oli se kun kaveri alkoi merkkailla sisälle ja vielä yöllä niin ei saanut edes kiinni itse teosta… Poikapöksyt onneksi auttoivat tuohon heti ja ensi viikolla onkin edessä kastraatio niin häviää toivottavasti loputkin machoilut. Vaikka Piko ei luonteeltaan ole hassumpi, niin samaa sukulinjaa löytyy Suomesta sen verran, että olisi mitään erityistä tarvettä käyttää Pikoa jalostukseen, varsinkin kun kaverissa on kaikenmaailman ulkonäöllisiä pikkuvikoja (häntä kaartuu selkän päälle, silmät aika vaaleat, korkeus siinä hilkulla onko liian iso, laikut yhtenäisiä ja karva aika pitkää pihikseksi..mutta on se silti kaikkein paras <3)…

Mutta tällaista me ollaan puuhailtu tämä puolisen vuotta, tästä eteenpäin jatkuu niin että ilmeisesti päästään nyt Satu Hillin oppiin agilityssä ja varmaan varataan myös oma treenivuoro naapurin Oona-villiksen kanssa niin saa treenata kunnolla agilityä, kun se on selkeästi meille se omin laji 🙂 Katsotaan miten menee, josko sitä joskus hamassa tulevaisuudessa pääsisi kisaamaankin.

Off topiccina koirajutuista sain kesätyöpaikan Molekyylimateriaalien labrasta, joten ensi kesänä väännetään kandia ja tutkitaan synteettisen helmiäisen ominaisuuksia 🙂 Odotan innolla, että pääsee tekemään ihan oman alan töitä ja just vielä sellasta alaa mikä kiinnostaa eniten 🙂 Mutta joo, ei kai mulla muuta tällä erää… Vimeistään ens viikolla jatkuu kastroinnin merkeissä… Piko ei aavistakkaan mitä on edessä…:P