Pääsiäinen

Pihakoira elementissään – punaisen tuvan pihassa

Pääsiäinen oli ja meni rauhallisissa merkeissä. Maalle päästiin pitkänperjantain iltana, ja toisen pääsiäispäivän aamuna ajeltiin pois, jotta ehdittiin tapaamaan kummityttöä. Piko tuntui vähän pettyneeltä siitä, että maalla ei ollutkaan totuttuja karvaisia kavereita, mutta neljässä ihmisessäkin oli tarpeeksi leikittäjää ja lenkittäjää.

Tai siis yksi lenkittäjä, koska kolme muuta olivat jonkinasteisessa flunssassa. Onneksi Pikokin oli vielä toipilas, joten mitään mahdottomia lenkkejä ei ollut tarpeen tehdä.

Pälviä piti käydä huolellisesti nuuskimassa

Kevään merkkejä oli selvästi jo havaittavissa, metsästä löytyi selviä pälvipaikkoja. Kaupungissa kaikki oli lähtiessä vielä lumivaipan peitossa, paitsi parhaiten auratut tiet alkoivat olla kokonaan sulia. Maalla pienemmät tiet olivat ihastuttavasti jäässä, mutta auton tai koiran nelivedolla pärjäsi (kaksijalkaisilla olikin vähän vaikeaa). Vaikka lumessa onkin hyvä riehua, niin luulen, että Piko kyllä arvostaa suuresti lumen vaihtumista lämpöön – eipähän tarvitse kohta enää pukea takkia tai villapaitaa päälle ulos mennessä!

Pahojen henkien poissavustus

Lankalauantain iltana poltettiin pääsiäiskokko. Piko ei juuri kokosta ollut kiinnostunut, lähinnä keskittyi vastailemaan naapurin koirille, jotka jostain keksivät ruveta haukkumaan. Ihmeen voimakas ääni niinkin pienestä otuksesta lähti, onneksi ei hauku kotona, ainakaan sisällä. Kerrostalokoiran reviiri on selvästi hyvin rajoittunut, mutta maalla voi ruveta pullistelemaan, tai ainakin vastaamaan, jos joku huutelee hävyttömyyksiä vieraille tonteille. 😉

Aamulla ei suinkaan singota ulos, vaan jäädään emännän kainaloon torkkumaan

Pääsiäispäivänä ei tietenkään pidä herätä turhan hätäisesti, voi hyvin jäädä torkkumaan ja nauttimaan kevään orastavasta valosta. Pihakoirat tunnetusti toimivat aurinkoenergialla, eikä Piko ole mikään poikkeus. Piko ei kummemmin yrittänyt tunkea sänkyyn nukkumaan (paitsi viimeisenä yönä), mutta aamulla kyllä heti luvan saatuaan tassutteli viereen jatkamaan uniaan. Lauantaiaamuna tosin piti huikata neljästi, että sohvalla nukkunut otus tajusi saaneensa sänkyluvan. Viimeisenä yönä ei sitten turhia lupia kyseltykään, vaan koira löytyi aamulla omistajien välistä… no, mökillä on vähän eri säännöt kuin kaupungissa, niin ihmisille kuin koirillekin.

Viestintä on koiran vahva laji, tarkoitus ei jää epäselväksi…

Piko on osoittanut olevansa hyvä vääntämään asioita rautalangasta. Pienet vihjailut uloslähtöhaluista ovat kyllä kohteliaita ja äänettömiä, mutteivät jätä hirveästi sijaa ylimääräiselle arvailulle. Maalla olo onkin varsinaista luksusta, kun pääsee ulos monta kertaa päivässä vähän vieraaseen, hajuja täynnä olevaan metsään, jonka kaikkia reittejä ei vielä ole koluttu.

Tässä ei varpaat jäädy…

Pienen koiran on tärkeä saada kompensoitua kokoaan sillä, että pääsee mahdollisimman ylös. Ja mukavasti löytyi paljasta maatakin jalkojen alle, ettei jalkojaan tarvitse jäädyttää lumessa.

Kaikki kiva loppuu aikanaan, ja toisen pääsiäispäivän aamu koitti aivan liian varhain. Aikaisen kaupunkiinpaluun syy tosin ei ollut paluuruuhkan välttäminen (vaikka siinäkin onnistuttiin erittäin hyvin), vaan se, että kummityttö vanhempineen tuli käymään, kun olimme hänen syntymäpäivänsä joutuneet jättämään väliin sairaanaolon takia. Opimme muunmuassa, että kaikki pienet, laikukkaat, luppakorvaiset koirat ovat ”Piko-koiria” – neiti E tunnisti kahden elinvuoden tuomalla itsevarmuudella seinällä olleesta pihakoirayhdistyksen kalenterista kyllä kuukauden pihiksen rodun aivan oikein. Nuorisolla synkkasi oikeinkin hyvin, vaikka Pikon innokkuus välillä vähän ujostutti. Toisaalta onhan pienikin koira kaksivuotiaan näkökulmasta aika iso.

Koiran lopulliseksi väsytykseksi käytiin tutustumassa Cafe Caruseliin, jonne myös koirat ovat tervetulleita (kahvilasaliin sisällekin). Koiraystävällisyydestä kertoo jo paikan ovella oleva koiraetiketti, jonka mukaan mm. ”toisin kuin ihmisasiakkaittemme, koirien on sallittua ja jopa suotavaa makoilla lattialla”. Kauniin sään ja vapaapäivän kunniaksi väkeä oli kuin pipoa, mutta onneksi pienen odottelun jälkeen päästiin rauhalliseen nurkkapöytään, josta oli Pikolle hyvät näkymät ulos ja jossa isäntä saattoi rauhassa keskittyä vaihtamaan koulukaverin kanssa kuulumisia. Ilmeisesti reissu oli pienelle koiralle rankka, koska loppupäivästä Piko on keskittynyt pötköttämään (ja kuorsaamaan) sohvalla. Sekä koira että ihmiset ovat siis ladanneet sopivasti energiaa taas uuteen työ-, opiskelu- ja toipumisviikkoon.

Advertisement

Operaatio Ikea ja kevätsiivous

Eilen lähdettiin puolenpäivän aikaan Ikeaan ostamaan ruokapöytää ja parvekkeelle pöytää. Piko pääsi siksi aikaa Timon porukoille hoitoon, jossa oli kuulemma retuuttanut pehmoleluja, haukkunut lenkillä koirapatsasta 😀 ja nukkunut Kypros-uutisten ajan 😛

Me sen sijaan löydettiin sekä ruokapöytä + tuolit ja parvekepöytä ja mukaan tarttui myös kaksi ikea-rottaa sekä lampaantalja Pikon makuualustaksi parvekkeelle (kyllä, hemmotellaan se pilalle ;)) Mustista ja mirristä oltiin käyty ostamassa uusi isompi puhallettava kauluri, mutta se vuosi 😦 joten piti ostaa uusi. Koko jutusta tuli kyllä aika fiasko, koska tämä uusikin kauluri vuosi :x. No onneksi mukaan tarttui myös body eli puettava puku joka suojaa haavaa leikkauksen jälkeen. Tässä Piko bodyssaan nauttimassa auringosta lampaantaljalla

Pöydän kokoaminen olikin sitten aikamoinen urakka, sillä se oli jatkettava ja mekanismi on tietysti vähän monimutkaisempi kuin normaalissa pöydässä olisi. Lisäksi mekanismi oli myös hiukan nafti ja täysin pyörähdyssymmetrinen lisäkappale meni paremmin toistepäin kuin toistepäin (vaikka ei pitäisi) ja tietenkin me laitettiin se aluksi väärin päin ja jouduttiin sitten purkamaan puoli pöytää, jotta saatiin pala käännettyä. Huoh. 🙄 No saatiin se lopulta kasaan. Pikoa prosessi ei kiinnostanut; Timon porukoilla olo oli ilmeisesti väsyttänyt ja bodyssa oli muka niiiin ällöä liikkua niin tyyppi lähinnä makasi koko operaation keskellä korvaansa lotkauttamatta.

Tänään sitten olikin hirveä siivouspäivä, sillä lähdimme maalle ja tulemme maanantaina takaisin, jolloin Timon kummityttö perheineen tulee kylään niin sillon ei enää ehtisi siivota. Sain parvekkeen oikein kivaan kuntoon, vielä pitäisi mukava riipputuoli sinne hankkia 🙂

Aamulla Piko makoili lampaantaljalla ja ihmetteli meidän touhuamista, mutta iltapäivällä alkoi löytyä energiaa ja tyyppi osallistui kovasti mm. parvekkeen pöydän kokoamiseen, mikä ei suoraan sanoen ollut hirveän avuliasta 😛

Lampaantaljamakoilija

Kaveri mm. ryösti suojapahveja…

…ja silppusi ne uuden pöydän alle 😀 Kyllä voi pienellä koiralla olla kivaa parin pahvinpalan kanssa. 😛

Piko ehti vähän aikaa nautiskella auringosta karvamatolla, ennen kuin lähdettiin Timon porukoille syömään ja sieltä suoraan maalle. Nyt ollaan maalla ja mennään kohta nukkumaan, hyvää yötä 🙂

Parvekekausi avattu?

Piko päätti että parvekekausi on jo avattu, vaikka me ei olla saatu parveketta vielä edes kunnolla sisustettua 😛 Mutta auringossa ilmeisesti on mukavan lämmintä mutustaa lelua 🙂 Pitää koittaa nyt pääsiäislomalla käydä vähän shoppailemassa riipputuolia ym mukavaa partsille ja olohuoneeseen lopultakin ruokapöytä 🙂

Kohta lähdetäänkin Rajasaareen pihakoiratreffeille, aivan ihana sää treffata 🙂 Piko saa purkaa mielellään kaikki energiansa niin jaksaa sitten ensi viikon olla rauhassa ja toipua kastroinnista. Vähän jännittää kun se onkin jo huomenna… 😛 Onneksi taitaa olla niin rutiinitoimenpide, että harvemmin menee mitään pieleen… Mutta, huomenna siitä sitten lisää, tänään riehumaan pihiksien kanssa. 🙂

Rokotus, pentutreffejä, koirakoulua ja juhliakin

Toissaviikolla Piko sai siis ensimmäisen rokotteensa… meni taas enemmän aikaa kun piti, ennen kuin ehdin tänne kirjoittelemaan..:P Rokotus meni hyvin, Piko oli oikein hienosti tutkittavana ja mutusti tyytyväisenä kalkkunaa kun pistos laitettiin eikä näyttänyt edes huomaavan koko toimitusta 😀 Eli hyvin meni, parin viikon päästä sitten uudestaan…:)

Me oltiin vähän aikaa Pikon kanssa ihan kaksistaan, kun Timo lähti viikoksi (tuli kyllä käväsemään välissä kotona) Viroon tuomaroimaan Fysiikkaolympialaisia. Meni onneksi ihan hyvin ja tyyppi ei edes herätellyt mua öisin, aikasin taisi olla puol seiskan aikaan..:) Eli yöt menevät jo varsin hyvin kun minkäänlaista proteistoimista ei enää juurikaan ole illalla ja vinkumisesta tietää että on oikea hätä eikä vain haluta huomiota. Timoa tyyppi kyllä aina ulkoa sisääntullessa vähän etsiskeli ja iPadilla kun puhuttiin Skypen kautta niin tyyppi yritti kurkkia iPadin taakse että missä se on kun naama näkyy ja ääni kuuluu mutta miestä ei vaan ole missään…aww…:P Kun Timo sitten tuli kotiin niin oli ihana innostunut vinkuna ja hirveä hännänheilutus ja naamannuoleminen 😀

Pikku piraja

Ollaan matkusteltu junassa ja vähän kaikkialla että tottuu kaikkeen mahdolliseen, ja Piko matkustelee edelleenkin kivan rauhallisesti sylissä tai lattiallakin ollaan varsin rauhassa 🙂

Kaksi kertaa ollaan nyt myös käyty Koirakoulu Kontaktin Citykoira kurssilla Leppävaarassa ja meidän pieni on niin hieno 🙂 No eij, aika paljon on ollut sellaista mitä ollaa kotona jo treenattu, niin Piko on osannut hyvin. Mutta olin kyllä niin ylpeä Timosta ja Pikosta viimeksi kun osasivat niin hyvin, Piko hoksasi nopeasti uudempiakin juttuja ja Timo oli treenaamisesta ihanan innoissaan ja sai Pikon keskittymään hyvin 🙂 Viikonloppuna saatiinkin sitten omalle paikalle rauhottuminen hyötykäyttöön kun mentiin Timon mummun 90 v. juhliin ja Piko sai odottaa viltillään (varmuudeksi tuolin jalkaan sidottuna) sillä aikaa kun me syötiin… Aika hienosti pikkuinen malttoi odottaakin 🙂

Juhlissa oli myös pieni Sebastian-poika, joka koiriin tottuneena oli kiva leikkikaveri.

 

Pieni hölmö myös putosi vähän houkuteltuna vahingossa järveen kun kurkottikin liian pitkälle. En uskonut että kaveri olisi levänpalasen perässä kurkottanut niin pitkälle laiturilta, mutta sinne se plumpsahti… Toivottavasti ei syvästi järkyttynyt, varsinkin kun meni kierimään hiekassa ja piti viedä vielä uudestaan järveen, jotta saattoi viedä autoon,..:P

Ilmeestä näkee, ettei kaveri oikein arvostanut toista kylpyään…

Perjantaina oltiin taas isoilla pentutreffeillä Malminkartanossa ja paikalle saapui pihakoiratyttö Nera leikkikaveriksi 🙂 Pihiksillä oli selkeästi välillä aivan omaa kivaa, mihin muut kaverit eivät päässeet mukaan ^^

Nera pihakoiratyttö

”Hei, mitä sä teet??”

 

 

Pihiskivaa

 

 

Isompiakin kavereita löytyi…

 

Laaban shelttikin löytyi kiusittavaksi 😛

 

Pienempänä kaverina oli paikalla Nuka mäyris 🙂

 

Mukana menossa oli myös ällösöpö yhdeksänviikkoinen labbiksen pentu 🙂

 

Mun hieno mies 😀

Juhlien jälkeen lauantaina mentiin maalle, missä Chili, Unna ja pilkullinen kaveri olivat. Pilkkutyppi ja Piko löysivät yhteisen sävelen leikeissä, ilmeisesti pilkulliselle kaverille on tullut vähän järkeä päähän leikkien rajuudessa ja Pikolle kokoa sen verran lisää ettei ollut liian rajua menoa pienelle. 🙂

”Mähän pistän vaikka dalmatialaisenkin ketoon!”

 

Rauhassakin saattoi kaverin kanssa olla, vaikka häntä kuonon edessä houkuttelevasti olikin 😀

Sunnuntaina olikin sitten jännää kun mentiin Minkiölle höyryfestivaaleille ihmettelemään kaikenlaisia höyrykoneita ja ajeltiin höyrymuseojunalla Jokioisilta Humppilaan avolavalla. 🙂

 

 

Ihailijoitakin riitti, kuulemma oli tytön reissun kohokohta kun pääsi silittämään koiraa..:P

 

Väsynyttä matkustamista 😀

 

Oli hirveän kuuma päivä niin käytiin vähän vilvoittelemassa, mutta ei tää pihis oo ainakaan vielä hiffannut uimisen ihanuutta…

 

Festarihumu oli väsyttävää ja piti ottaa torkut kahvion pöydän luona..

Loppuun vielä pari kuvaa kotoa meidän aurinkoläikkäkoirasta, tyyppi kun hakeutuu välillä ulkonakin aurinkoläikkään ja on sitä mieltä, että mä jään tähän 😛

Aurinkoenergialla toimiva koira

Parveke on hyvä paikka järsiä luuta 🙂

 

Furminointi tekee gutaa 😀