Joulu, <3 ja lopultakin oikea talvi

Joulu vietettiin Timon porukoiden mukana Madeiralla, ja oli kyllä upea reissu hurjine maisemineen. Kohokohta oli kuitenkin ihana kosinta rantabulevardilla tähtiä katsellessa ❤ Meillä oli todistajanakin paikallinen kulkukoira (ihan hyvinvoivan näköinen), joka piti meistä kovasti ja kääriytyi kerälle Timon jalkoihin kun istuskeltiin penkillä 🙂 Mutta niin, häät olisi suunnitelmissa 2015 kesällä, joten niistäkin täällä varmaan tulen jonkin verran pulisemaan vaikka pääasiassa koira-aiheisena tämä blogi pysyykin.

Todistajana toiminut kulkukoira

Todistajana toiminut kulkukoira

Piko vietti joulun mun porukoiden luona maalla Chilin, Unnan ja Zinnan seurassa eli menoa ja vilskettä on siellä riittänyt ja Skypessä meille näytettiin hyvin väsynyttä pihakoiraa joka juuri ja juuri avasi silmänsä kun kuuli äänemme iPadista. Sitten se totesi että taas mua yritetään huijata, ei ne täällä oikeesti oo ja jatkoi uniaan 😀 Riemu oli kuitenkin ylimmillään kun saavuimme Uuden Vuoden jälkeisenä viikonloppuna maalle, koska Timo oli menossa Suomen Tanskalais-Ruotsalaisen Pihakoira yhdistyksen hallituksenvaihtoon Forssaan. Pieni koira änkesi itseään isompien välistä moikkaamaan meitä ja hännänheiluttamisesta ei meinannut tulla loppua 🙂 Äiti oli myös tehnyt meille ihanan kihlajaiskakun ja riisipuuroa ❤

Arki tuntui alkavan ihan liian pian ja ankea sateinen sää ei ainakaan parantanut mielialaa… Tässä pitäisi saada valmiiksi kandi ja selvitä tämän jakson kursseista. Sain onneksi jo ennen matkaa lääkäriltä liothyronin lääkettä kilpparin vajaatoimintaan ja se on ainakin toistaiseksi tuntunut toimivan, ja on ihana huomata että kuntokin on palannut ja jaksoin kavuta ja kiivetä Pico Ruivon huipulle ilman läkähtymistä 😛 Toivottavasti tämä myös jatkuu koska maaliskuun lopussa tämä tyttö lähtee JAPANIIN VAIHTOON! 😀

Byrokratiaa on siis pyöritelty ja lomakkeita on täytetty ja nyt odotellaan Kanazawan yliopistolta tarvittavia papereita viisumin hakuun. Myös miljoona muuta asiaa pitäisi varmaan hoitaa näiden 2 & 1/2 kuukauden aikana mitä tässä on jäljellä… Rokotukset sain onneksi jo eilen alkuun, kuukauden päästä uudestaan pistoksille… Jännittää jo jonkin verran ja kauhistelen miten pärjään 5 kk ilman Timoa ja Pikoa! 😕 Kanjejakin pitäisi opiskella… 😛 Noh, eiköhän nämä tästä lutviudu. Japanissa ajattelin sitten pitää jonkinnäköistä linkin takana olevaa videoblogia, kun siellä tuskin on hirveästi aikaa kirjoitella blogia. Linkki varmaan tulee sitten facebookiin… 🙂

Mutta noin viikko sitten sää suvaitsi lopultakin muuttua ja nyt on nautittu aurinkoisista talvipäivistä 🙂 Kuvat puhukoon puolestaan:

wpid-20140113_140428.jpg
wpid-20140117_142939.jpgwpid-20140117_143758.jpgwpid-20140117_143914.jpg

Uskaltauduttiin muiden jälkiä seuraten jo jäällekin :)

Uskaltauduttiin muiden jälkiä seuraten jo jäällekin 🙂

Jäällä oli vain ohut puuterilumikerros ja Piko aiheutti liukastelullaan hauskoja jälkiä :P

Jäällä oli vain ohut puuterilumikerros ja Piko aiheutti liukastelullaan hauskoja jälkiä 😛

Lyhennetty juhannus

Isännän työkiireistä johtuen juhannukseen valmistautuminen oli kovin pikaista, mutta jo pitkään jatkuneista (viime vuonna aloitetuista) perinteistä pidettiin kiinni: aloitimme juhannuksen kaupungissa raivoisalla pakkaamisella (mistä lisää myöhemmin), ja juhannusaattona koko sakki pakattiin autoon ja keula käännettiin kohti Hämettä. Maalla meitä odottamassa olivat jo rhodet, ja muutamaa tuntia myöhemmin myös Zinna saatiin mukaan joukkoon. Rhodesialaisia Piko oli tervehtinyt sivistyneesti (koska ovat tylsiä eivätkä kuitenkaan leiki, ainakaan kovin paljoa), mutta Pikku-Z:n tultua vauhti oli niin hurja kuin kahdelta keskenkasvuiselta voi odottaakin, eikä juoksemisesta (tai sen puutteessa painimisesta) meinannut tulla lainkaan loppua. Myös mölkynpelaajien häiritseminen oli kivaa.  TV-20130621-9504-2 TV-20130621-9527

Zinna päätti myös käydä uimassa iiihanassa kuraojassa :D

Zinna päätti myös käydä uimassa iiihanassa kuraojassa 😀

(Juhannuksena juhlittiin myös mun synttäreitä, kiitos äiti ihanasta kakusta! ~Yupiko)

TV-20130622-9586Juhannuskokkoa ei ollut omassa pihassa, mutta kyliltä semmoinen löytyi. Isäntä hyytyi jo kymmeneltä illalla syyttäen 11-päiväistä työputkeaan, mutta todistettavasti (kiitos Sampsan) Piko jaksoi:

IMG_8202

Kuva Sampsa Sulonen

Viimevuotista perinnettä jatkaen lähdimme maalta juhannuspäivänä, mutta tällä kertaa ei mentykään isännän vanhempien mökille, vaan määränpäänä olikin koti. Piko vaikutti kotiin päästyään jo siltä, että onpa mukava olla kotona, kun vihdoinkin saa levätä eikä tarvitse koko ajan juosta Zinnan kanssa pihalla tai nujata sisällä… voi miten olikaan erehtynyt, siitä se matkustaminen vasta alkoikin, kun äkkiä heitettiin juhannuskamat sisälle ja vaihdettiin torstaina valmiiksi pakatut, paljon isommat kassit takakonttiin. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa…

Agilitya, hakua, äitienpäivä ja temppuja!

Tentit on vähän puskenut päälle tän toukokuun aikana ja ollu aika stressaavaa ja ihan kaikesta ei kyllä kunnialla selvitty :/ Mutta modernin kemian tentti tuntu menevän varsin hyvin, mikä on kiva koska se on kuitenkin sitä mikä mua eniten kiinnostaa 🙂 Myös mun ”elämäntaparemontti” on edistynyt varsin hyvin, ja tuntuu että se hetken ehkä kadoksissa ollut liikunnan ilo on taas löytynyt (vaikka ei mikään ihme että se katosi kun kunto tippui kilpparin takia nollaan). Oon lisännyt tuohon sivuun (tai mobiililaitteilla taitaa löytyä tuolta jostain alta) tuollaisen tickerin, mistä voi seurata miten edistyn 🙂

Sitten koirajuttuihin 🙂 7.5 alko tosiaan agility Satu Hillin opissa ja on kyllä ollut aivan mahtavaa, koska nyt tuntuu että meille selkeästi kerrotaan mitä tehdään, miksi tehdään, miten tehdään ja kuinka tästä jatketaan 🙂 Keinun alkeisharjoittelu on tullut uutena juttuna ja lisäksi jatketaan puomin kontakteja ja ollaan opetettu putkea uudelleen niin, että koira tietää mitä se tarkoittaa eikä vain mene putkeen meidän ohjaavan liikkeen mukana vaan koiran voi lähettää putkeen kauempaakin. Aika pitkiä (ainakin meidän mittapuulla) ratojakin ollaan päästy tekemään; viimeksi oli hyppy, hyppy, valssilla putkeen, käännös pituudelle, rengas ja ristiaskelkäännös hieman linjalta poissa olevalle putkelle. Alla vielä hieno piirros radasta ^^.

20130526-181007.jpg

Omavuorolla lauantaisin toinen meistä on treenannut samat jutut kun mitä toinen treenasi tiistaina Sadun opissa. Viimeksi Timo tosin oli kuorokeikalla Dublinissa, joten minä sain tehdä tuplatreenin ristiaskelista 🙂 Naapurin keskarivillis Oona treenailee meidän kanssa lauantaisin agilityn alkeita ja meni hienosti putkea ja estettä eilen ja selvästi tykkää lajista 🙂 Ensi viikolla voisi koittaa saada videota meidän kaikkien touhuista niin näette miten Piko on edistynyt siihen edelliseen videoon nähden 😛

Keskiviikkona 8.5 Piko aiheutti mulle vähän sydämentykytyksiä lähtemällä Lehtisaaressa lenkillä oltaessa jäniksen perään. Piko kulkee vapaana nykyään varsin nätisti, ja juostaan usein niin että Piko on vapaana, mutta nenän edestä lähtevä jänis oli vastustamaton. Timon kanssa Piko on pari kertaa aikaisemminkin lähtenyt, mutta tullut aika nopeasti takaisin. Nyt kuitenkin sain vihellellä ja etsiskellä kaveria aika kauan, koska jänis oli näyttänyt lähtevän aika suoraviivaisesti eteenpäin, joten kuljin polkua pitkin eteenpäin, mutta ilmeisesti Piko ja pupu olivat jossain vaiheessa kääntyneet metsässä takaisinpäin… Lopulta kysyin yhdeltä koiranulkoiluttajalta ja hän sanoi nähneensä hihnattoman pienen koiran kahden naisen seurassa Lehtisaaren uimarannalla. He olivat sitten soitelleet mulle ja Timolle, mutta mulla ei tietenkään ollut puhelinta messissä -_-. Piko oli ilmeisesti tullut kalliolta alas rantaan polulle, missä oli tavannut naiset ja ollut ilmeisesti sen näköinen että ”help me, please” ^^ Fiksu koira… Tosin luulen, että jos Piko ei olisi törmännyt kehenkään niin se olisi jolkotellut polkua pitkin sinne mistä se lähti ja jossa minä sitä viheltelin 😛 Joka tapauksessa olen hyvin kiitollinen näille naisille kun ottivat Pikon hoiviinsa ja odottivat kunnes löysin sen. 🙂 Vapaana juoksua me ei kyllä olla lopetettu, mutta koitan vahtia entistä tarkemmin, että nään jäniksen ensin ja saan Pikon ajoissa kiinni. Lisäksi ideana olisi ohjata saalisviettiä huippukivaan uuteen leluun, jonka jahtaamisesta toivottavasti tulisi kivempaa jolloin juuri ennen koiran lähtöä jäniksen perään voisin huutaa ”lelu” tai ”play” tms. ja Piko kiinnostuisikin enemmän minusta ja lelusta. David Ryanilla on erinomainen artikkeli aiheesta sivuillaan ja myös kirja jonka voi ostaa muutamalla eurolla, jos jotakuta kiinnostaa. 🙂

Helatorstaina oli hakutreenit ja oli taas kivaa istuskella metsässä ja odottaa, että koska ne löytää. 😛 Nera yllätti mut kiipeämällä kiven päälle, jonka takana olin piilossa ja ilmestymällä yhtäkkiä pääni päälle ^^ Pikolla tuntui olevan kivaa ja se näytti muistavan jutun edellisestä kerrasta ja löysi kaikki ”eksyneet” pikavauhtia, hyvä Piko! 🙂 Lopuksi mentiin läheiseen koirapuistoon vähän leikkimään ja oli ihanan lämmintä ja selkeästi KESÄ tulee! Eilenkin hehkutin kun voi mennä iltapisulle Pikon kanssa hupparissa ja sandaaleilla eikä jäädy ❤

Äitienpäiväksi minä ja Piko ajettiin maalle ja käytiin moikkaamassa mummua Humppilassa sekä kerättiin valkovuokkoja äidille su aamuna 🙂 Pikosta oli otettu lauantaiaamuna ennen agilitya hieno kuva valkovuokkojen keskellä, josta Timo meni ja teetti kortin, kiitos kulta! 🙂 Maalla käytiin metsässä ja hengailtiin (ja syötiin hyvin :P). Metsässä Piko kiipesi vähän avustettuna kanssani isolle kivelle ja Chilikin olisi halunnut, mutta ei raukka päässyt. 😛 Muuten Chili, Unna ja Piko ottivat aika iisisti ja aikuismaisesti, eivätkä edes ihan hirveästi leikkineet… Onko Pikosta tullut sivistyneesti käyttäytyvä "aikuinen" koira??! 0.o

Tässä pari kuvaa Pikosta ja Ristosta 🙂

20130526-184718.jpg

20130526-184753.jpg

Loppuun vielä ajattelin tehdä tälläisen ”temppuvideon”, jossa käydään läpi Pikon osaamia temppuja. Pihakoirasivulla Fb:ssä oli linkki hauskaan temppuvideoon niin ajattelin tehdä samanlaisen ja sitten myöhemmin opettaa lisää temppuja/parantaa vanhoja ja katsoa miten ollaan edistytty 🙂

Syksy 2012 ja kevät 2013

Kuva

Ajattelin nyt koota tänne jonkin näköisen yhteenvedon syksystä ja keväästä 🙂 Pikon kanssa käytiin aika monella kurssilla, mm. koiratanssikurssilla opittiin kaiken näkösiä temppuja ja sitten yhdistettiin ne pieneksi esitykseksi joka esitettiin koirakoulun pikkujouluissa 😀 Piko ei kyllä esityksessä ihan täysin malttanut keskittyä, mutta jotenkin sain säädettyä esityksen läpi ^^

Koirakoulun pikkujouluissa pidettiin koiratanssiesitys :D

Koirakoulun pikkujouluissa pidettiin koiratanssiesitys 😀

Lisäksi ollaan treenattu paljon agilityä Olarinluomassa Niina-Liinu Linnan vetämän porukan opissa, opettajina ollut pääasiassa Toni Koutu. Kaksi kahdeksan kerran kurssia on takana ja aika paljon on opittu lisää ja Piko tykkää kovasti agiliitämisestä 🙂 Vielä kun ohjaajat pysyisi perässä ja ymmärtäis miten pitää liikkua ja ajoittaa..:P Nyt sujuu jo jonkin näköiset pienet radanpätkätkin, koitan laittaa tänne videon niin näätte, tosin videosta on jo vähän aikaa, että siitäkin ollaan toivottavasti vähän edistytty. Pitäisi taas muistaa ottaa kamera mukaan treeneihin niin saisi kuvattua vähän lisää.

Kontaktitreeniä :)

Kontaktitreeniä 🙂

Erikoisempana juttuna ollaan käyty Dobo- (eli dogboll) kurssilla, kun piti päästä kokeilemaan kun oli niin hassun näköistä Helsinki Winner-näyttelyssä. Dobo on siis tavallaan jumppapallon kanssa jumppaamista ja koira ohjataan pallon päälle ja siinä tehdään erilaisia asentoja/temppuja. Vahvistaa syviä lihaksia hyvin. Lisäksi omistajakin pääsee jumppaamaan ja Koirakoulu Kontaktin kurssilla saikin tehdä punnerruksia ja vatsoja ihan kunnolla 🙂 Dobosta ei valitettavasti ole kuvaa kun kävin siellä yksinäni ja oli tarpeeksi tekemistä hallita koiraa ja palloa… Kohtuu hyvin Piko onneksi malttoi keskittyä, muut koirat olivat vanhempia ja välillä olisi kiinnostanut mennä moikkaamaan, varsinkin jos piti vain maata ja katsoa kun omistaja säheltää yksinään pallolla…:P Ostin sitten sellaisen pallon kotiinkin, kun oli ihan hauskaa puuhaa, ja kun sitä voi hyvin käyttää itselläkin jumpatessa 🙂

Jouluna mentiin käymään maalla ja siellä oli todella kaunista ja lumista.

Maalla oli jouluna kaunista

IMG_2726

Myös Ammi ja Sampsa tulivat koiralaumansa kanssa maalle. Koiralauma oli myös kasvanut yhdellä kun pieni söpö bordercollie Zinna oli kotiutunut. Zinnalla ja Pikolla oli hauskaa yhdessä leikkiessä ja metsäänkin pääsi Chilin ja Unnan kanssa. Joulu oli siis varsinaista koirahulinaa 😀 Aattona mentiin käymään Koskella ja saatiin paljon lahjoja, erityisesti toivomani Kartellin lehtiteline oli kiva saada, nyt tuntuu pysyvän ehkä hieman paremmin lehdet järjestyksessä 🙂 Kiitos iskä ja äiti ❤


Piko ja Zinna rehaavat

Piko posettaa jouluna

Piko posettaa jouluna

Joulun oli hyvä myös ottaa rennosti ^^

Väsyotuksia

Väsyotuksia

Nyt keväällä pikku Zinna tuli yhtenä päivänä muutamaksi tunniksi kylään ja kivaa oli vaikka karvakasalle tuli aina hirveä kuuma ja piti mennä parvekkeelle jäähtymään. Pikkuinen myös nukkui siellä tyytyväisenä päikkärit, ilmeisesti oli kerrankin tarpeeksi viielätä 😀

Zinna ja Piko malttoivat välillä mutustaa luutakin

Zinna ja Piko malttoivat välillä mutustaa luutakin

Rajasaaressa ollaan käyty aina välillä purkamassa energiaa ja treffaamassa muita koiria. Muuten on mennyt ihan hyvin, mutta kerran joku kiharakarvainen kaveri kävi jostain syystä Pikon kimppuun oikein kunnolla 😦 Muuta ei onneksi käynyt kun että tassuun tuli anturaan pieni haava, joka vuosi kyllä aika paljon verta, mutta parani Vetramillillä ja puhtaana pitämällä onneksi itsekseen eikä tarvinnut mennä edes eläinlääkäriin. Yleisesti ottaen Rajasaaressa on kuitenkin ollut aina kivaa eikä Pikolle rohkeana ja ns. kovana tyyppinä tuostakaan mitään traumoja tuntunut tulevan, se mutusti namia kun katsoin miten kävi, ja sitten lähti tassu verta valuen riiaamaan jotain isovillakoiraa 😀

Rajasaareen oli tullut kauniina sunnuntaina puoli Helsinkiä

Rajasaareen oli tullut kauniina sunnuntaina puoli Helsinkiä

Pieni machoilia ja riiailia meidän pikkuisesta on kyllä tullut, kovasti yritetään saada naista ja naisen koolla ei ole niin väliä 😀 Erityisesti mopsit ja noutajat ovat jostain syystä vastustamattomia. Myös leikattua uroslapinkoiraa piti yrittää, josko se sittenkin olisi narttu 😀 Ikävämpi puoli hormoonitoiminnan lisääntymisessä on ikävä merkkailutaipumus, herkästi Piko esim. merkkaa koirakaverin omistajan kintuille 😦 Vielä ikävämpää oli se kun kaveri alkoi merkkailla sisälle ja vielä yöllä niin ei saanut edes kiinni itse teosta… Poikapöksyt onneksi auttoivat tuohon heti ja ensi viikolla onkin edessä kastraatio niin häviää toivottavasti loputkin machoilut. Vaikka Piko ei luonteeltaan ole hassumpi, niin samaa sukulinjaa löytyy Suomesta sen verran, että olisi mitään erityistä tarvettä käyttää Pikoa jalostukseen, varsinkin kun kaverissa on kaikenmaailman ulkonäöllisiä pikkuvikoja (häntä kaartuu selkän päälle, silmät aika vaaleat, korkeus siinä hilkulla onko liian iso, laikut yhtenäisiä ja karva aika pitkää pihikseksi..mutta on se silti kaikkein paras <3)…

Mutta tällaista me ollaan puuhailtu tämä puolisen vuotta, tästä eteenpäin jatkuu niin että ilmeisesti päästään nyt Satu Hillin oppiin agilityssä ja varmaan varataan myös oma treenivuoro naapurin Oona-villiksen kanssa niin saa treenata kunnolla agilityä, kun se on selkeästi meille se omin laji 🙂 Katsotaan miten menee, josko sitä joskus hamassa tulevaisuudessa pääsisi kisaamaankin.

Off topiccina koirajutuista sain kesätyöpaikan Molekyylimateriaalien labrasta, joten ensi kesänä väännetään kandia ja tutkitaan synteettisen helmiäisen ominaisuuksia 🙂 Odotan innolla, että pääsee tekemään ihan oman alan töitä ja just vielä sellasta alaa mikä kiinnostaa eniten 🙂 Mutta joo, ei kai mulla muuta tällä erää… Vimeistään ens viikolla jatkuu kastroinnin merkeissä… Piko ei aavistakkaan mitä on edessä…:P

20 vk, 5,8 kg, 33 cm :)

Täällä taas pitkästä aikaa päivittelen, olen näköjään vähän huono pitämään säännöllisesti tätä blogia…^^

Piitkät jalat 😛

 

Piko sai viimeisen eli rabiesrokotuksena eilen eikä sitäkään sen kummemmin kummastellut kun aikaisempiakaan. Eläinlääkärin vaaka näytti lähes kuutta kiloa ja kotona mittailin kaverin säkäkorkeudeksi noin 33 cm, iso poika jo 🙂 Hampaita on vaihtunut tasaiseen tahtiin; erityisesti Nera-pihis on ollut oiva hampaiden poistaja kun ovat leikkiessään tarpeeksi renunneet. 😛 Etukulmahampaita pitää vähän tarkkailla kun uudet tulevat hieman eri kohtaan kuin vanhat, että lähtevätkö vanhat itsekseen pois, vai joudutaanko avittamaan eläinlääkärillä.

Nera ja Piko

 

Keppi!

 

Jee!

Elämä on aika tällästä normaalia, vielä viimeinen viikonloppu ennen koulun alkua, sitten Piko saakin tottua päivittäiseen pidempään yksinoloon. Yksinolo onneksi sujuu varsin hyvin, kunhan tyypillä ei ole mahdottomasti energiaa. Energisenä valitetaan tylsyydestä vinkumalla (ja mahdollisesti aitauksesta ulos houdeinemalla ^^), mutta väsyneenä katsoo että jaa ne lähti, no mä meen nukkumaan. Eli ei onneksi ole eroahdistunut tyyppi, pitää vaan koittaa aamulla vähän väsyttää ja jättää kong-leluja ja muuta tekemistä pikkuiselle niin jaksaa olla sen koulupäivän verran yksikseen 🙂

Piko on mun mielestä vähän rauhottunut ja aikuistunut, ihan kaikkein pentumaisin häsläys on jäänyt pois ja keskittyminen on parantunut mukavasti (kunhan motivaatio on kohdallaan, eli palkka on tarpeeksi hyvä ^^). Me ollaankin puuhailtu Pikon kanssa kaikennäköstä; koirakoulu on jatkunut Citykoirakurssin jatko-osalla, pentuagilityssä ollaan nyt käyty 3 kertaa ja metsästysjälkikurssillakin ollaan käyty ihmettelemässä tonnikala- ja verijälkeä.

Verijälki oli vähän jännä, mutta hienosti haisteli ja löysi herkkulihojen luo 🙂

 

Agilityhallissa on kiva punainen matto jolla odottaa tarkkaavaisena vuoroaan.

Agilitystä ei ole kamalasti kuvia, kun molempia meistä tarvitaan, jottei kaveri päätä kesken suorituksen lähteä moikkaamaan kaveria tai muuten vain tutkimaan hallia. Sitten kun motivaatio löytyy niin Piko tuntuu kyllä varsin hyvin hiffaavan, mikä on ideana, ohjaaja vain ei meinaa pysyä ajoituksineen perässä kun pikkuinen on niin hirveä elohopea menemään 😛

Koirakoulussa 🙂

28.8 oli isot pihakoiratreffit Matinkylässä ja siellä olikin monenlaista pihakoiraa 🙂

Pihiksiä 🙂

Piko oli ensin vähän hämmentynyt moisesta pihakoiramäärästä, mutta pian löytyi Nera ja pari muutakin pentua kaveriksi, joiden kanssa oli hyvä pistää ralliksi. Neralta saattoi myös saada yllätyspusun 😀

Piko sai myös paljon hellittelyjä (ja antoi pusuja takaisin) lapsilta, joista ruskea pihispentu oli ihana 🙂

Myös pentutreffeilyä ollaan jatkettu ja yhdellä kerralla Piko oli sitä mieltä, että varis olisi hyvä saalis. 😛

”Mä pyydystän ton lentävän ison rotan!”

 

Tänne -käsky kuitenkin toimi yllättävän hyvin häiriöstä huolimatta ja sitten tultiinkin kovaa takaisin 🙂

Vanha pyöränkori jäi vähän pieneksi, joten nykyään treffailemaan ja muualle matkustetaan näin:

Pikoa vähän ärsyttää kun uudesta korista ei nää niin hyvin eteenpäin kuin vanhasta.

Chili oli meillä hoidossa noin viikon verran Sampsan ja Ammin espanjanmatkan takia ja Piko oppi tuona aikana että keski-ikäinen herra ei ole kiinnostunut leikkimisestä, ja Chilikin totesi että ehkä tuo pentu ei nyt ihan niin ällöttävä ole. Murista piti kyllä jos Piko häsläsi liikaa tai tunki liian lähelle, mutta sohvalla saatettiin lopulta olla näinkin rennosti 🙂

Krooh…

Syksy on kyllä tullut, vaikkei kesäkään kyllä kovin hellekesä ollut. Piko ei pidä sateesta yhtään, onneksi sadetakki auttaa hieman, vaikka se onkin vielä vähän vieroksuttava vaate ainakin sisällä… ulkona tyyppi näyttää hiffaavan sen hyödyt hyvin eikä silloin ole tällaista ilmettä 😛

”Onpas ällö vaate, mut ehkä se auttaa etten kastu niin pahasti”

Loppuun vielä kuvia viimeisimmiltä pentutreffeiltä, joilla kaverina oli syötävän söpö (ja Pikon kanssa hyvin samanhenkinen) yhdeksänviikkoinen lapinporokoira Nova 🙂

 

Nova ja Piko 😛

 

 

Hurjan söpö tyyppi ❤

Rokotus, pentutreffejä, koirakoulua ja juhliakin

Kuva

Toissaviikolla Piko sai siis ensimmäisen rokotteensa… meni taas enemmän aikaa kun piti, ennen kuin ehdin tänne kirjoittelemaan..:P Rokotus meni hyvin, Piko oli oikein hienosti tutkittavana ja mutusti tyytyväisenä kalkkunaa kun pistos laitettiin eikä näyttänyt edes huomaavan koko toimitusta 😀 Eli hyvin meni, parin viikon päästä sitten uudestaan…:)

Me oltiin vähän aikaa Pikon kanssa ihan kaksistaan, kun Timo lähti viikoksi (tuli kyllä käväsemään välissä kotona) Viroon tuomaroimaan Fysiikkaolympialaisia. Meni onneksi ihan hyvin ja tyyppi ei edes herätellyt mua öisin, aikasin taisi olla puol seiskan aikaan..:) Eli yöt menevät jo varsin hyvin kun minkäänlaista proteistoimista ei enää juurikaan ole illalla ja vinkumisesta tietää että on oikea hätä eikä vain haluta huomiota. Timoa tyyppi kyllä aina ulkoa sisääntullessa vähän etsiskeli ja iPadilla kun puhuttiin Skypen kautta niin tyyppi yritti kurkkia iPadin taakse että missä se on kun naama näkyy ja ääni kuuluu mutta miestä ei vaan ole missään…aww…:P Kun Timo sitten tuli kotiin niin oli ihana innostunut vinkuna ja hirveä hännänheilutus ja naamannuoleminen 😀

Pikku piraja

Ollaan matkusteltu junassa ja vähän kaikkialla että tottuu kaikkeen mahdolliseen, ja Piko matkustelee edelleenkin kivan rauhallisesti sylissä tai lattiallakin ollaan varsin rauhassa 🙂

Kaksi kertaa ollaan nyt myös käyty Koirakoulu Kontaktin Citykoira kurssilla Leppävaarassa ja meidän pieni on niin hieno 🙂 No eij, aika paljon on ollut sellaista mitä ollaa kotona jo treenattu, niin Piko on osannut hyvin. Mutta olin kyllä niin ylpeä Timosta ja Pikosta viimeksi kun osasivat niin hyvin, Piko hoksasi nopeasti uudempiakin juttuja ja Timo oli treenaamisesta ihanan innoissaan ja sai Pikon keskittymään hyvin 🙂 Viikonloppuna saatiinkin sitten omalle paikalle rauhottuminen hyötykäyttöön kun mentiin Timon mummun 90 v. juhliin ja Piko sai odottaa viltillään (varmuudeksi tuolin jalkaan sidottuna) sillä aikaa kun me syötiin… Aika hienosti pikkuinen malttoi odottaakin 🙂

Juhlissa oli myös pieni Sebastian-poika, joka koiriin tottuneena oli kiva leikkikaveri.

 

Pieni hölmö myös putosi vähän houkuteltuna vahingossa järveen kun kurkottikin liian pitkälle. En uskonut että kaveri olisi levänpalasen perässä kurkottanut niin pitkälle laiturilta, mutta sinne se plumpsahti… Toivottavasti ei syvästi järkyttynyt, varsinkin kun meni kierimään hiekassa ja piti viedä vielä uudestaan järveen, jotta saattoi viedä autoon,..:P

Ilmeestä näkee, ettei kaveri oikein arvostanut toista kylpyään…

Perjantaina oltiin taas isoilla pentutreffeillä Malminkartanossa ja paikalle saapui pihakoiratyttö Nera leikkikaveriksi 🙂 Pihiksillä oli selkeästi välillä aivan omaa kivaa, mihin muut kaverit eivät päässeet mukaan ^^

Nera pihakoiratyttö

”Hei, mitä sä teet??”

 

 

Pihiskivaa

 

 

Isompiakin kavereita löytyi…

 

Laaban shelttikin löytyi kiusittavaksi 😛

 

Pienempänä kaverina oli paikalla Nuka mäyris 🙂

 

Mukana menossa oli myös ällösöpö yhdeksänviikkoinen labbiksen pentu 🙂

 

Mun hieno mies 😀

Juhlien jälkeen lauantaina mentiin maalle, missä Chili, Unna ja pilkullinen kaveri olivat. Pilkkutyppi ja Piko löysivät yhteisen sävelen leikeissä, ilmeisesti pilkulliselle kaverille on tullut vähän järkeä päähän leikkien rajuudessa ja Pikolle kokoa sen verran lisää ettei ollut liian rajua menoa pienelle. 🙂

”Mähän pistän vaikka dalmatialaisenkin ketoon!”

 

Rauhassakin saattoi kaverin kanssa olla, vaikka häntä kuonon edessä houkuttelevasti olikin 😀

Sunnuntaina olikin sitten jännää kun mentiin Minkiölle höyryfestivaaleille ihmettelemään kaikenlaisia höyrykoneita ja ajeltiin höyrymuseojunalla Jokioisilta Humppilaan avolavalla. 🙂

 

 

Ihailijoitakin riitti, kuulemma oli tytön reissun kohokohta kun pääsi silittämään koiraa..:P

 

Väsynyttä matkustamista 😀

 

Oli hirveän kuuma päivä niin käytiin vähän vilvoittelemassa, mutta ei tää pihis oo ainakaan vielä hiffannut uimisen ihanuutta…

 

Festarihumu oli väsyttävää ja piti ottaa torkut kahvion pöydän luona..

Loppuun vielä pari kuvaa kotoa meidän aurinkoläikkäkoirasta, tyyppi kun hakeutuu välillä ulkonakin aurinkoläikkään ja on sitä mieltä, että mä jään tähän 😛

Aurinkoenergialla toimiva koira

Parveke on hyvä paikka järsiä luuta 🙂

 

Furminointi tekee gutaa 😀

Juhannus ja 10 viikkoa täynnä

Kuva

Täällä taas päivittelen tapahtuneita juttuja, tuli vähän pidempi tauko kuin ajattelin, mutta niin se vaan aika menee tuon pienen kanssa 😛

Juhannusviikolla käytiin tapaamassa pihakoira Sagaa Lauttasaaressa. Keli oli vähän sateinen, mutta mentiin silti pyörillä. Piko ei sateesta oikein välittänyt ja raukalle taisi tulla vähän kylmäkin, mutta Saga oli kiva vaikkei kovin leikkisä ollutkaan. 🙂

Piti vähän lämmitellä välillä sylissä.

Pyöränkorista oli lämmin ja hyvä poseerata kameroille.

Juhannukseksi sitten mentiin käymään molempien mökeillä, ensin Jokioisille ja sitten Dyvikiin. Jokioisilla oli jo Chili odottamassa ja Ammi ja Sampsa tulivat myöhemmin Unnan ja hoidossa olevan dalmiksen kanssa, joten olikin varsinainen koirahulina päällä Jokioisilla 😀

Automatkat Piko otti varsin rennosti valjaissa 🙂

Parhaita leikkikamuja oli Unna…

…sekäi koiramaisesti leikkivä Sampsa 😀

Sisällä oli hyvä nujuta pilkullisen kaverin kanssa 🙂

Vauhtia riitti…

…mutta keppiäkin ehti mutustaa..

…ja välillä ottaa rennosti Timon kanssa 🙂

Kokkoa ihailemassa 🙂

Lauantaina olikin sitten huonompi sää, mutta sunnuntaina mentiin märkyydestä huolimatta hieman tutkimaan metsää Dyvikissä.

Viikonloppuna riitti vlinää ja vilskettä ja sai nukkua meidän kanssa samassa huoneessa, joten kotiutuminen ilmeisesti aiheutti hieman protestointia, kun joku ei ollutkaan koko ajan palluttamassa. Tyyppi siis vinkui aitauksessaan jos istuin sohvalla ja mitään ei sen mielestä tapahtunut… ensin ihmettelimme, että onko joku nyt hätänä, mutta kun mitään hätää ei pitänyt olla, olimme vain huomioimatta niin lopulta kaveri totesti että oottepas tylsiä ja rauhottui makaamaan sängylleen. Pitää nyt treenata paljon rauhottumista ja yksinoloa niin oppii ettei ihan koko ajan joku ole leikittämässä ja koko ajan ei tapahdu jotain 😛 10 viikkoa tuli täyteen joten madotettiin kaveri, mikä ilmeisesti aiheutti raukalle kaksi kertaa oksentamisen, mutta muuten pärjäillään hyvin, kahden viikon päästä sitten rokotukset. 🙂

Torstaina kuitenkin tapahtui taas kun menimme pentutreffeille Tontunmäkeen treffaamaan kahta shelttiä, Teppoa ja Laabania. Sheltit olivat jo aika paljon vanhempia ja isokokoisempiakin tietysti, mutta se ei Pikoa paljon hätkäyttänyt vaan leikki sujui hyvin 🙂

”Olen pieni mutta pippurinen, varokaa vaan!”

Loppuun vielä pari posetuskuvaa sekä vähän huumoria 😛

 

Om nom nom, omenaa 😀

Tilannepäivittelyä (17.06.2012)

Kuva

Melkein viikon on tuo pikkuinen täällä jo asustellut ja vieläkin vähän vaikea uskoa, että meillä on nyt ihan oma koira. Vuosien koirahaave vihdoin toteutui 🙂

Piko on kyllä mainio tapaus, ihanan rohkea ja reipas. Äänet ei häiritse yhtään, jos on joku vähän kovempi tai oudompi ääni (esim. metrotyömaan räjäytykset) niin tyyppi katsoo vähän että häh, ja kun me ollaan ihan tavallisesti niin sekin on että fine. 😛

Säkkituoli on edelleen jees paikka, jossa järsitään luuta ja leluja 🙂

Zooplussan laatikkoa, jossa koirantarvikkeita tuli, piti vähän maistella… Muitakin paikkoja on vähän järsitty, mutta etikka on ollut aika hyvä ase…

Sisäsiisteys alkaa olla ihan hyvällä mallilla, joku päivä kaikki asiat tuli ulos ja viime yö oli eka kuiva yö, kun ihana Timo jaksaa viedä pikkuisen pissille, minä en öisin oikein ole jaksanut…:s Jos pissejä on tullut sisälle, niin se on tullut hienosti lehdelle. 🙂 Naapuruston lapsia ja vähän aikuisiakin ollaan hurmattu, Piko aika rohkeasti menee kaikkien luokse hieman haistelemaan jos antaa mennä ja parin lapsen kanssa yritti vähän leikkiäkin, mutta lapset olivat niitä joita vähän hirvitti, kun oli ilmeisesti ollut huono kokemus jostain kissasta…

Torstaina oli jännä päivä kun mentiin mun vahempien luo syömään ja tutustumaan Chiliin ja Unnaan. Tyyppi matkusti varsin kivasti pyöränkorissa porukoille, kyllä siitä vielä pyöräkoira saadaan 😉 Kun Chili ja Unna tulivat niin aluksi pikkuista vähän jännitti moiset jättiläiset, mutta Unna oli ihanan leikkisä ja siitä rohkaistuneena pikkuinen innostui kovasti leikkimäänkin ja yritti myöhemmin vähän komentaakin, että leikkikää nyt 😛 Hyvin siis meni ensi tapaaminen ja kotimatkalla oli varsin väsynyt pikkukoira 🙂

Meep?

Hei sä taidatkin olla ihan kiva tyyppi? 🙂

Chiliäkin uskalsi vähän morjestaa 🙂

Myös Risto ja erityisesti Riston parta oli mielenkiintoinen…

Ei mua väsytä, ei yhtään….

Pyöränkorissa oli onneksi turvallista nukkua 🙂

Lähimetsikössä ollaan käyty vähän vapaana juoksemassa ja harjoteltu luoksetuloa ”viestillä” eli pentu juoksee mun ja Timon väliä ja saa aina namin kun tulee luokse 🙂 Hyvin on mennyt ja pikkuinen ainakin vielä seuraa meitä hienosti, ettei vain jää jälkeen.. Vain välillä tuntuu saavan päähänsä juosta jonnekin sopimattomaan suuntaan hirveää vauhtia ja silloin on pakko kipaista poimimaan poika syliin, ettei joudu autotielle mutta jos tilaa on riittävästi niin jossain vaiheessa se huomaa ettei kukaan tullutkaan perässä ja tulee kiireesti takaisin…

”Tänne!” 🙂

Eilen oli lämmin päivä, joten mentiin Lehtisaareen pienelle rannalle ihmettelemään merta. Pyöränkorista sai myös mukavan kantolaukun, joten pikkuisen ei tarvinnut kävellä niin pitkää matkaa…

Täältä on hyvä tarkkailla maailman menoa 🙂

Rannalla vähän ihmeteltiin merta, mutta Piko vähän aristeli aaltoja, joten vielä ainakaan ei saatu uimahullua koiraa… 😛

Auringosta kaveri sen sijaan tuntui kovasti nauttivan ja takaisintulomatkalla oli taas väsynyt koiruli.

Mmm, Timon syli ja lämmin aurinko…

Tänään onkin sitten vain satanut ja Piko tekee ulos pissat ja katsoo sen jälkeen, että tämä ei ole pihakoiranilma… Vesisade siis ällöttää ^^ Mun mielestä ihan hyvä vaan, en mäkään viitti hirveellä sateella ulkoilla 😀 Illalla sitten mennään tutustumaan Timon porukoihin 🙂