Joulu, <3 ja lopultakin oikea talvi

Joulu vietettiin Timon porukoiden mukana Madeiralla, ja oli kyllä upea reissu hurjine maisemineen. Kohokohta oli kuitenkin ihana kosinta rantabulevardilla tähtiä katsellessa ❤ Meillä oli todistajanakin paikallinen kulkukoira (ihan hyvinvoivan näköinen), joka piti meistä kovasti ja kääriytyi kerälle Timon jalkoihin kun istuskeltiin penkillä 🙂 Mutta niin, häät olisi suunnitelmissa 2015 kesällä, joten niistäkin täällä varmaan tulen jonkin verran pulisemaan vaikka pääasiassa koira-aiheisena tämä blogi pysyykin.

Todistajana toiminut kulkukoira

Todistajana toiminut kulkukoira

Piko vietti joulun mun porukoiden luona maalla Chilin, Unnan ja Zinnan seurassa eli menoa ja vilskettä on siellä riittänyt ja Skypessä meille näytettiin hyvin väsynyttä pihakoiraa joka juuri ja juuri avasi silmänsä kun kuuli äänemme iPadista. Sitten se totesi että taas mua yritetään huijata, ei ne täällä oikeesti oo ja jatkoi uniaan 😀 Riemu oli kuitenkin ylimmillään kun saavuimme Uuden Vuoden jälkeisenä viikonloppuna maalle, koska Timo oli menossa Suomen Tanskalais-Ruotsalaisen Pihakoira yhdistyksen hallituksenvaihtoon Forssaan. Pieni koira änkesi itseään isompien välistä moikkaamaan meitä ja hännänheiluttamisesta ei meinannut tulla loppua 🙂 Äiti oli myös tehnyt meille ihanan kihlajaiskakun ja riisipuuroa ❤

Arki tuntui alkavan ihan liian pian ja ankea sateinen sää ei ainakaan parantanut mielialaa… Tässä pitäisi saada valmiiksi kandi ja selvitä tämän jakson kursseista. Sain onneksi jo ennen matkaa lääkäriltä liothyronin lääkettä kilpparin vajaatoimintaan ja se on ainakin toistaiseksi tuntunut toimivan, ja on ihana huomata että kuntokin on palannut ja jaksoin kavuta ja kiivetä Pico Ruivon huipulle ilman läkähtymistä 😛 Toivottavasti tämä myös jatkuu koska maaliskuun lopussa tämä tyttö lähtee JAPANIIN VAIHTOON! 😀

Byrokratiaa on siis pyöritelty ja lomakkeita on täytetty ja nyt odotellaan Kanazawan yliopistolta tarvittavia papereita viisumin hakuun. Myös miljoona muuta asiaa pitäisi varmaan hoitaa näiden 2 & 1/2 kuukauden aikana mitä tässä on jäljellä… Rokotukset sain onneksi jo eilen alkuun, kuukauden päästä uudestaan pistoksille… Jännittää jo jonkin verran ja kauhistelen miten pärjään 5 kk ilman Timoa ja Pikoa! 😕 Kanjejakin pitäisi opiskella… 😛 Noh, eiköhän nämä tästä lutviudu. Japanissa ajattelin sitten pitää jonkinnäköistä linkin takana olevaa videoblogia, kun siellä tuskin on hirveästi aikaa kirjoitella blogia. Linkki varmaan tulee sitten facebookiin… 🙂

Mutta noin viikko sitten sää suvaitsi lopultakin muuttua ja nyt on nautittu aurinkoisista talvipäivistä 🙂 Kuvat puhukoon puolestaan:

wpid-20140113_140428.jpg
wpid-20140117_142939.jpgwpid-20140117_143758.jpgwpid-20140117_143914.jpg

Uskaltauduttiin muiden jälkiä seuraten jo jäällekin :)

Uskaltauduttiin muiden jälkiä seuraten jo jäällekin 🙂

Jäällä oli vain ohut puuterilumikerros ja Piko aiheutti liukastelullaan hauskoja jälkiä :P

Jäällä oli vain ohut puuterilumikerros ja Piko aiheutti liukastelullaan hauskoja jälkiä 😛

Syksyn kuulumisia

Tässä on taas aikaa vierähtänyt, mutta ei anneta sen häiritä. Syksyn mittaan ollaan agiliidelty vähän harvemmin kun Sporttikoirahallilta ei enää ollutkaan vuoroja Sadulle, mutta viikonloppukoulutuksia on sentään ollut muutama ja paljon ollaan opittu. Tammikuussa alkaa myös joka toinen sunnuntai vuorot niin pääsee taas säännöllisesti treenaamaan jee 🙂

Timo kirjoitti viimeinkin tuohon alle kesän Open Showsta, Piko kun menestyi taitavan handlerin käsissä yllättävän hyvin 😀 Mutta siitä oli Timon sanoin lisää aiemmassa postauksessa. Muuten syksyn mittaan ei ole tapahtunut kummempia, otus on jo puolitoistavuotias, hämmästyttävää… Mutta on se selkeästi kyllä myös rauhoittunut ja aikuistunut, mutta ei onneksi ole silti menettänyt leikkisyyttään ja sekopäisyyttään…:D Mutta vähän on järkeä tullut päähän ja se on hyvä se. 🙂

Tänään on todella kaunis syyssää ja käytiin Pikon kanssa Lehtisaaressa pitkällä lenkillä 🙂 Meren vaahto oli jännää ja meidän vettä inhoava otus jopa vähän kahlaili.

Puunrunkotaiteilija

Puunrunkotaiteilija

Piko kulkee mulla hiekkateillä vapaana kun ei ole autoteitä lähellä ja käyttäytyy nykyään varsin hyvin, vaikka välillä jokin haju tai merkkaus vähän hidastaakin käskyjen noudattamista 😛 Ja jos tulee muita koiria vastaan niin sitten tietty pitää ottaa hihnaan…

Tänne!

Tänne!

Anna jo se nami!

Anna jo se nami!

wpid-20131116_142200.jpg

Oli todella nätti sää ja nautittiin molemmat auringosta kaikin rinnoin kun vielä vähänki pystyy.

Kaunista :)

Kaunista 🙂

wpid-20131116_142443.jpgYksi jäniskin nähtiin, tai minä näin, Piko taisi vain haistaa ja kuulla sen mutta tiukka jätä toimi hämmästyttävän hyvin eikä kaveri ampaissut jänisparan perään vaan tuli ottamaan multa kallkkunaa ja superkehut. Yleensä jänikset ovat vastustamattomia ja varmaan jos Piko olisi sen nähnyt niin olisi lähtenyt perään, mutta nyt ehdin ajoissa saamaan koiran hallintaan… ei Piko onneks kauheen kauan jänistä jahtaa sillon kun lähtee perään ja tulee suht nopeasti takaisinkin, mutta on se parempi jos onnistuu estämään koko jutun kun huudella koiraa ja odotella että kaveri kyllästyy jahtaamiseen 😛

Piko selvästi haisteli jänistä vielä jälkeenkinpäin, mutta ei lähtenyt perään. :)

Piko selvästi haisteli jänistä vielä jälkeenkinpäin, mutta ei lähtenyt perään. 🙂

Paluumatkalla törmäsin vanhaan pariskuntaan, jolla oli 60 vuotishääpäivä tulossa ja he kysyivät onko mulla kameraa. Puhelin oli tietty mukana ja otin heistä sitten kuvan ja sain lähetettyäkin sen kun saivat tyttären puhelimen päähän ja hän antoi sähköpostiosotteen. 🙂 Tuli mukava fiilis kun he olivat niin iloisia kun saivat kuvan. 🙂 Tuputtivat sitten väkisin mulle viitosen vaivannäöstä, vaikka en kyllä ois tarvinnut mitään. Mutta hauska tapahtuma, oli todella liikuttava pariskunta 🙂 Että tällästa täällä tänään.

Muita juttuja: Kilpparilääkitys ei taas oikein toimi kun sitä laskettiin kesällä liikaa, mutta takasin ylöskään ei oikein voi nostaa kun tulee sellaisia sydämentykytysfiiliksiä, mitkä on aika ikäviä. Onneksi nyt pääsin hyvälle ykstyiselle lääkärille, joka tuntuu osaavankin asiasta jotain. Voi olla että joudun vaihtamaan/lisäämään toisen lääkkeen. Ikävämpi juttu on, että lääkäri haluaa sulkea pois kaiken mahdollisen ja laitto mut kuudeksi viikoksi maidottomalle, kun maitovasta-aineet oli vähän koholla ja kuulemma voi vaikuttaa kilppariin. Se on vaan vähän ikävää koska tykkään kovasti maitotuotteista :/ Mutta katsellaan ja toivotaan että apu löytyisi viimeistään ennen kun lähden Japaniin. Hakupaperit on laitettu menemään ja joulukuussa saan tietää, jännää 🙂

Nyt syödään ja sitten katsotaan Doctor Whota 🙂