20 vk, 5,8 kg, 33 cm :)

Täällä taas pitkästä aikaa päivittelen, olen näköjään vähän huono pitämään säännöllisesti tätä blogia…^^

Piitkät jalat 😛

 

Piko sai viimeisen eli rabiesrokotuksena eilen eikä sitäkään sen kummemmin kummastellut kun aikaisempiakaan. Eläinlääkärin vaaka näytti lähes kuutta kiloa ja kotona mittailin kaverin säkäkorkeudeksi noin 33 cm, iso poika jo 🙂 Hampaita on vaihtunut tasaiseen tahtiin; erityisesti Nera-pihis on ollut oiva hampaiden poistaja kun ovat leikkiessään tarpeeksi renunneet. 😛 Etukulmahampaita pitää vähän tarkkailla kun uudet tulevat hieman eri kohtaan kuin vanhat, että lähtevätkö vanhat itsekseen pois, vai joudutaanko avittamaan eläinlääkärillä.

Nera ja Piko

 

Keppi!

 

Jee!

Elämä on aika tällästä normaalia, vielä viimeinen viikonloppu ennen koulun alkua, sitten Piko saakin tottua päivittäiseen pidempään yksinoloon. Yksinolo onneksi sujuu varsin hyvin, kunhan tyypillä ei ole mahdottomasti energiaa. Energisenä valitetaan tylsyydestä vinkumalla (ja mahdollisesti aitauksesta ulos houdeinemalla ^^), mutta väsyneenä katsoo että jaa ne lähti, no mä meen nukkumaan. Eli ei onneksi ole eroahdistunut tyyppi, pitää vaan koittaa aamulla vähän väsyttää ja jättää kong-leluja ja muuta tekemistä pikkuiselle niin jaksaa olla sen koulupäivän verran yksikseen 🙂

Piko on mun mielestä vähän rauhottunut ja aikuistunut, ihan kaikkein pentumaisin häsläys on jäänyt pois ja keskittyminen on parantunut mukavasti (kunhan motivaatio on kohdallaan, eli palkka on tarpeeksi hyvä ^^). Me ollaankin puuhailtu Pikon kanssa kaikennäköstä; koirakoulu on jatkunut Citykoirakurssin jatko-osalla, pentuagilityssä ollaan nyt käyty 3 kertaa ja metsästysjälkikurssillakin ollaan käyty ihmettelemässä tonnikala- ja verijälkeä.

Verijälki oli vähän jännä, mutta hienosti haisteli ja löysi herkkulihojen luo 🙂

 

Agilityhallissa on kiva punainen matto jolla odottaa tarkkaavaisena vuoroaan.

Agilitystä ei ole kamalasti kuvia, kun molempia meistä tarvitaan, jottei kaveri päätä kesken suorituksen lähteä moikkaamaan kaveria tai muuten vain tutkimaan hallia. Sitten kun motivaatio löytyy niin Piko tuntuu kyllä varsin hyvin hiffaavan, mikä on ideana, ohjaaja vain ei meinaa pysyä ajoituksineen perässä kun pikkuinen on niin hirveä elohopea menemään 😛

Koirakoulussa 🙂

28.8 oli isot pihakoiratreffit Matinkylässä ja siellä olikin monenlaista pihakoiraa 🙂

Pihiksiä 🙂

Piko oli ensin vähän hämmentynyt moisesta pihakoiramäärästä, mutta pian löytyi Nera ja pari muutakin pentua kaveriksi, joiden kanssa oli hyvä pistää ralliksi. Neralta saattoi myös saada yllätyspusun 😀

Piko sai myös paljon hellittelyjä (ja antoi pusuja takaisin) lapsilta, joista ruskea pihispentu oli ihana 🙂

Myös pentutreffeilyä ollaan jatkettu ja yhdellä kerralla Piko oli sitä mieltä, että varis olisi hyvä saalis. 😛

”Mä pyydystän ton lentävän ison rotan!”

 

Tänne -käsky kuitenkin toimi yllättävän hyvin häiriöstä huolimatta ja sitten tultiinkin kovaa takaisin 🙂

Vanha pyöränkori jäi vähän pieneksi, joten nykyään treffailemaan ja muualle matkustetaan näin:

Pikoa vähän ärsyttää kun uudesta korista ei nää niin hyvin eteenpäin kuin vanhasta.

Chili oli meillä hoidossa noin viikon verran Sampsan ja Ammin espanjanmatkan takia ja Piko oppi tuona aikana että keski-ikäinen herra ei ole kiinnostunut leikkimisestä, ja Chilikin totesi että ehkä tuo pentu ei nyt ihan niin ällöttävä ole. Murista piti kyllä jos Piko häsläsi liikaa tai tunki liian lähelle, mutta sohvalla saatettiin lopulta olla näinkin rennosti 🙂

Krooh…

Syksy on kyllä tullut, vaikkei kesäkään kyllä kovin hellekesä ollut. Piko ei pidä sateesta yhtään, onneksi sadetakki auttaa hieman, vaikka se onkin vielä vähän vieroksuttava vaate ainakin sisällä… ulkona tyyppi näyttää hiffaavan sen hyödyt hyvin eikä silloin ole tällaista ilmettä 😛

”Onpas ällö vaate, mut ehkä se auttaa etten kastu niin pahasti”

Loppuun vielä kuvia viimeisimmiltä pentutreffeiltä, joilla kaverina oli syötävän söpö (ja Pikon kanssa hyvin samanhenkinen) yhdeksänviikkoinen lapinporokoira Nova 🙂

 

Nova ja Piko 😛

 

 

Hurjan söpö tyyppi ❤

3 kk

Kuva

Kuukausi koirallista elämää mennyt 🙂 Nyt kaikki alkaa olla ns. normaalia, eli pyritään siihen että about kerran viikossa pääsisi pentutreffeille ja muuten opetellaan kaikenlaista tarpeellista…viimeisempänä opeteltiin kosketusalustaa, eli hiirimatto lattialle ja opetetaan koira menemään sen päälle seisomaan niin sitten on myöhemmin esim agilityssä (jota harrastelumielessä on ideana kokeilla) helppo saada koira tarkasti tietylle paikalle…:P Piko on kyllä nopea hoksaamaan asioita, parilla muutaman minuutin treenillä yleensä hiffaa homman idean, fiksu pentu 🙂

Sisäsiisteys on aika samalla mallilla kun ennenkin, jos ei olla tarpeeksi hereillä eikä muisteta parin tunnin välein viedä ulos niin pisut tulee joko pissa-alustalle (paremmat parketille kun sanomalehti) tai sitten tyyppi on jostain syystä ihastunut pissaamaan myös säkkituoliin, josta on tullut jonkinlainen tapa… argh…  No säkkituoli menee nyt viikoksi tai pariksi varastoon niin ei ole mahdollista kehittää tapaa pidemmälle… Omaan sänkyynkin tulee aina välillä pisuja, mutta se taitaa olla onneksi enemmän sitä ettei muuta alustaa ole tarjolla, kun jos pissa-alusta on päivällä paikallaan niin se revitään riekaleiksi 😛 En kyllä silti tajua tuota sänkyyn pissimistä, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan ole hurjan harvinaista pennuilla…

Mutta, kohokohtia viime postauksen jälkeen…

3.7 tiistaina oli isot pentutreffit Malminkartanossa, eli ihmeteltiin junalla matkustamista mennessä ja tultiin bussilla pois.. Piko ottaa ihanan rauhallisesti kaikki matkustamiset 🙂

Näin käy kun keskarivillis törmää pihikseen ja liike jatkuu…:P

 

Mun sylistä käsin oli villiksen hyvä kiusia pikku piraijaa 😛

 

Pikku pihis on vähän liian nopea välillä…:P

 

Tiukkoja käännöksiä ^^

 

Temppu vesikoira oli tarpeeksi pieni mahtumaan Pikon alle 😀

 

Labbiksen pentu, joka oli about isoin paikallaolevista, oli superkiva leikkikaveri, vaikka Piko olikin pienin paikallaolevista 😛

 

 

 

Kavereita on käynyt paljon kylässä hengaamassa ja tutustumassa Pikoon ja Piko tykkää kaikista. Naapureidenkin hurmaamista ollaan jatkettu… Vielä kun kaveri tajuaisi, että ihan jokaista ei ole tarpeen tervehtiä…:D Tosin yleensä vähintään joka toinen ihminenkin haluaa moikata ^^

Elämä ei kuitenkaan ole täysin auvoista ollut, koska pikkuinen on hieman oksennellut aina välillä ja onnistui saamaan lievän silmätulehduksen ja käytiin sitä sitten Mevetissä näyttämässä ja rokotuksestikin sitten siirtyi ensi viikkoon. Ei onneksi ollut mitään naarmua silmässä ja eläinlääkäriäkin piti tutkimuksen jälkeen päästä nuolemaan, eli mitään eläinlääkärikammoakaan ei saatu aikaiseksi. Oksentelukin ilmeisesti johtuu vain siitä kun pennut aina imuroivat kaikennäköistä nassuunsa ulkoa, vaikka kovasti koitetaankin vahtia, niin on maha vähän sekaisin… Ehkä Canicur kuuri nyt hieman auttoi..:) Mutta ensi viikolla sitten ne rokotukset ja varmaan siitä uusi päivitys 🙂