20 vk, 5,8 kg, 33 cm :)

Täällä taas pitkästä aikaa päivittelen, olen näköjään vähän huono pitämään säännöllisesti tätä blogia…^^

Piitkät jalat 😛

 

Piko sai viimeisen eli rabiesrokotuksena eilen eikä sitäkään sen kummemmin kummastellut kun aikaisempiakaan. Eläinlääkärin vaaka näytti lähes kuutta kiloa ja kotona mittailin kaverin säkäkorkeudeksi noin 33 cm, iso poika jo 🙂 Hampaita on vaihtunut tasaiseen tahtiin; erityisesti Nera-pihis on ollut oiva hampaiden poistaja kun ovat leikkiessään tarpeeksi renunneet. 😛 Etukulmahampaita pitää vähän tarkkailla kun uudet tulevat hieman eri kohtaan kuin vanhat, että lähtevätkö vanhat itsekseen pois, vai joudutaanko avittamaan eläinlääkärillä.

Nera ja Piko

 

Keppi!

 

Jee!

Elämä on aika tällästä normaalia, vielä viimeinen viikonloppu ennen koulun alkua, sitten Piko saakin tottua päivittäiseen pidempään yksinoloon. Yksinolo onneksi sujuu varsin hyvin, kunhan tyypillä ei ole mahdottomasti energiaa. Energisenä valitetaan tylsyydestä vinkumalla (ja mahdollisesti aitauksesta ulos houdeinemalla ^^), mutta väsyneenä katsoo että jaa ne lähti, no mä meen nukkumaan. Eli ei onneksi ole eroahdistunut tyyppi, pitää vaan koittaa aamulla vähän väsyttää ja jättää kong-leluja ja muuta tekemistä pikkuiselle niin jaksaa olla sen koulupäivän verran yksikseen 🙂

Piko on mun mielestä vähän rauhottunut ja aikuistunut, ihan kaikkein pentumaisin häsläys on jäänyt pois ja keskittyminen on parantunut mukavasti (kunhan motivaatio on kohdallaan, eli palkka on tarpeeksi hyvä ^^). Me ollaankin puuhailtu Pikon kanssa kaikennäköstä; koirakoulu on jatkunut Citykoirakurssin jatko-osalla, pentuagilityssä ollaan nyt käyty 3 kertaa ja metsästysjälkikurssillakin ollaan käyty ihmettelemässä tonnikala- ja verijälkeä.

Verijälki oli vähän jännä, mutta hienosti haisteli ja löysi herkkulihojen luo 🙂

 

Agilityhallissa on kiva punainen matto jolla odottaa tarkkaavaisena vuoroaan.

Agilitystä ei ole kamalasti kuvia, kun molempia meistä tarvitaan, jottei kaveri päätä kesken suorituksen lähteä moikkaamaan kaveria tai muuten vain tutkimaan hallia. Sitten kun motivaatio löytyy niin Piko tuntuu kyllä varsin hyvin hiffaavan, mikä on ideana, ohjaaja vain ei meinaa pysyä ajoituksineen perässä kun pikkuinen on niin hirveä elohopea menemään 😛

Koirakoulussa 🙂

28.8 oli isot pihakoiratreffit Matinkylässä ja siellä olikin monenlaista pihakoiraa 🙂

Pihiksiä 🙂

Piko oli ensin vähän hämmentynyt moisesta pihakoiramäärästä, mutta pian löytyi Nera ja pari muutakin pentua kaveriksi, joiden kanssa oli hyvä pistää ralliksi. Neralta saattoi myös saada yllätyspusun 😀

Piko sai myös paljon hellittelyjä (ja antoi pusuja takaisin) lapsilta, joista ruskea pihispentu oli ihana 🙂

Myös pentutreffeilyä ollaan jatkettu ja yhdellä kerralla Piko oli sitä mieltä, että varis olisi hyvä saalis. 😛

”Mä pyydystän ton lentävän ison rotan!”

 

Tänne -käsky kuitenkin toimi yllättävän hyvin häiriöstä huolimatta ja sitten tultiinkin kovaa takaisin 🙂

Vanha pyöränkori jäi vähän pieneksi, joten nykyään treffailemaan ja muualle matkustetaan näin:

Pikoa vähän ärsyttää kun uudesta korista ei nää niin hyvin eteenpäin kuin vanhasta.

Chili oli meillä hoidossa noin viikon verran Sampsan ja Ammin espanjanmatkan takia ja Piko oppi tuona aikana että keski-ikäinen herra ei ole kiinnostunut leikkimisestä, ja Chilikin totesi että ehkä tuo pentu ei nyt ihan niin ällöttävä ole. Murista piti kyllä jos Piko häsläsi liikaa tai tunki liian lähelle, mutta sohvalla saatettiin lopulta olla näinkin rennosti 🙂

Krooh…

Syksy on kyllä tullut, vaikkei kesäkään kyllä kovin hellekesä ollut. Piko ei pidä sateesta yhtään, onneksi sadetakki auttaa hieman, vaikka se onkin vielä vähän vieroksuttava vaate ainakin sisällä… ulkona tyyppi näyttää hiffaavan sen hyödyt hyvin eikä silloin ole tällaista ilmettä 😛

”Onpas ällö vaate, mut ehkä se auttaa etten kastu niin pahasti”

Loppuun vielä kuvia viimeisimmiltä pentutreffeiltä, joilla kaverina oli syötävän söpö (ja Pikon kanssa hyvin samanhenkinen) yhdeksänviikkoinen lapinporokoira Nova 🙂

 

Nova ja Piko 😛

 

 

Hurjan söpö tyyppi ❤

Advertisement

Rokotus, pentutreffejä, koirakoulua ja juhliakin

Toissaviikolla Piko sai siis ensimmäisen rokotteensa… meni taas enemmän aikaa kun piti, ennen kuin ehdin tänne kirjoittelemaan..:P Rokotus meni hyvin, Piko oli oikein hienosti tutkittavana ja mutusti tyytyväisenä kalkkunaa kun pistos laitettiin eikä näyttänyt edes huomaavan koko toimitusta 😀 Eli hyvin meni, parin viikon päästä sitten uudestaan…:)

Me oltiin vähän aikaa Pikon kanssa ihan kaksistaan, kun Timo lähti viikoksi (tuli kyllä käväsemään välissä kotona) Viroon tuomaroimaan Fysiikkaolympialaisia. Meni onneksi ihan hyvin ja tyyppi ei edes herätellyt mua öisin, aikasin taisi olla puol seiskan aikaan..:) Eli yöt menevät jo varsin hyvin kun minkäänlaista proteistoimista ei enää juurikaan ole illalla ja vinkumisesta tietää että on oikea hätä eikä vain haluta huomiota. Timoa tyyppi kyllä aina ulkoa sisääntullessa vähän etsiskeli ja iPadilla kun puhuttiin Skypen kautta niin tyyppi yritti kurkkia iPadin taakse että missä se on kun naama näkyy ja ääni kuuluu mutta miestä ei vaan ole missään…aww…:P Kun Timo sitten tuli kotiin niin oli ihana innostunut vinkuna ja hirveä hännänheilutus ja naamannuoleminen 😀

Pikku piraja

Ollaan matkusteltu junassa ja vähän kaikkialla että tottuu kaikkeen mahdolliseen, ja Piko matkustelee edelleenkin kivan rauhallisesti sylissä tai lattiallakin ollaan varsin rauhassa 🙂

Kaksi kertaa ollaan nyt myös käyty Koirakoulu Kontaktin Citykoira kurssilla Leppävaarassa ja meidän pieni on niin hieno 🙂 No eij, aika paljon on ollut sellaista mitä ollaa kotona jo treenattu, niin Piko on osannut hyvin. Mutta olin kyllä niin ylpeä Timosta ja Pikosta viimeksi kun osasivat niin hyvin, Piko hoksasi nopeasti uudempiakin juttuja ja Timo oli treenaamisesta ihanan innoissaan ja sai Pikon keskittymään hyvin 🙂 Viikonloppuna saatiinkin sitten omalle paikalle rauhottuminen hyötykäyttöön kun mentiin Timon mummun 90 v. juhliin ja Piko sai odottaa viltillään (varmuudeksi tuolin jalkaan sidottuna) sillä aikaa kun me syötiin… Aika hienosti pikkuinen malttoi odottaakin 🙂

Juhlissa oli myös pieni Sebastian-poika, joka koiriin tottuneena oli kiva leikkikaveri.

 

Pieni hölmö myös putosi vähän houkuteltuna vahingossa järveen kun kurkottikin liian pitkälle. En uskonut että kaveri olisi levänpalasen perässä kurkottanut niin pitkälle laiturilta, mutta sinne se plumpsahti… Toivottavasti ei syvästi järkyttynyt, varsinkin kun meni kierimään hiekassa ja piti viedä vielä uudestaan järveen, jotta saattoi viedä autoon,..:P

Ilmeestä näkee, ettei kaveri oikein arvostanut toista kylpyään…

Perjantaina oltiin taas isoilla pentutreffeillä Malminkartanossa ja paikalle saapui pihakoiratyttö Nera leikkikaveriksi 🙂 Pihiksillä oli selkeästi välillä aivan omaa kivaa, mihin muut kaverit eivät päässeet mukaan ^^

Nera pihakoiratyttö

”Hei, mitä sä teet??”

 

 

Pihiskivaa

 

 

Isompiakin kavereita löytyi…

 

Laaban shelttikin löytyi kiusittavaksi 😛

 

Pienempänä kaverina oli paikalla Nuka mäyris 🙂

 

Mukana menossa oli myös ällösöpö yhdeksänviikkoinen labbiksen pentu 🙂

 

Mun hieno mies 😀

Juhlien jälkeen lauantaina mentiin maalle, missä Chili, Unna ja pilkullinen kaveri olivat. Pilkkutyppi ja Piko löysivät yhteisen sävelen leikeissä, ilmeisesti pilkulliselle kaverille on tullut vähän järkeä päähän leikkien rajuudessa ja Pikolle kokoa sen verran lisää ettei ollut liian rajua menoa pienelle. 🙂

”Mähän pistän vaikka dalmatialaisenkin ketoon!”

 

Rauhassakin saattoi kaverin kanssa olla, vaikka häntä kuonon edessä houkuttelevasti olikin 😀

Sunnuntaina olikin sitten jännää kun mentiin Minkiölle höyryfestivaaleille ihmettelemään kaikenlaisia höyrykoneita ja ajeltiin höyrymuseojunalla Jokioisilta Humppilaan avolavalla. 🙂

 

 

Ihailijoitakin riitti, kuulemma oli tytön reissun kohokohta kun pääsi silittämään koiraa..:P

 

Väsynyttä matkustamista 😀

 

Oli hirveän kuuma päivä niin käytiin vähän vilvoittelemassa, mutta ei tää pihis oo ainakaan vielä hiffannut uimisen ihanuutta…

 

Festarihumu oli väsyttävää ja piti ottaa torkut kahvion pöydän luona..

Loppuun vielä pari kuvaa kotoa meidän aurinkoläikkäkoirasta, tyyppi kun hakeutuu välillä ulkonakin aurinkoläikkään ja on sitä mieltä, että mä jään tähän 😛

Aurinkoenergialla toimiva koira

Parveke on hyvä paikka järsiä luuta 🙂

 

Furminointi tekee gutaa 😀