Syksyn kuulumisia

Tässä on taas aikaa vierähtänyt, mutta ei anneta sen häiritä. Syksyn mittaan ollaan agiliidelty vähän harvemmin kun Sporttikoirahallilta ei enää ollutkaan vuoroja Sadulle, mutta viikonloppukoulutuksia on sentään ollut muutama ja paljon ollaan opittu. Tammikuussa alkaa myös joka toinen sunnuntai vuorot niin pääsee taas säännöllisesti treenaamaan jee 🙂

Timo kirjoitti viimeinkin tuohon alle kesän Open Showsta, Piko kun menestyi taitavan handlerin käsissä yllättävän hyvin 😀 Mutta siitä oli Timon sanoin lisää aiemmassa postauksessa. Muuten syksyn mittaan ei ole tapahtunut kummempia, otus on jo puolitoistavuotias, hämmästyttävää… Mutta on se selkeästi kyllä myös rauhoittunut ja aikuistunut, mutta ei onneksi ole silti menettänyt leikkisyyttään ja sekopäisyyttään…:D Mutta vähän on järkeä tullut päähän ja se on hyvä se. 🙂

Tänään on todella kaunis syyssää ja käytiin Pikon kanssa Lehtisaaressa pitkällä lenkillä 🙂 Meren vaahto oli jännää ja meidän vettä inhoava otus jopa vähän kahlaili.

Puunrunkotaiteilija

Piko kulkee mulla hiekkateillä vapaana kun ei ole autoteitä lähellä ja käyttäytyy nykyään varsin hyvin, vaikka välillä jokin haju tai merkkaus vähän hidastaakin käskyjen noudattamista 😛 Ja jos tulee muita koiria vastaan niin sitten tietty pitää ottaa hihnaan…

Tänne!

Anna jo se nami!

Oli todella nätti sää ja nautittiin molemmat auringosta kaikin rinnoin kun vielä vähänki pystyy.

Kaunista 🙂

Yksi jäniskin nähtiin, tai minä näin, Piko taisi vain haistaa ja kuulla sen mutta tiukka jätä toimi hämmästyttävän hyvin eikä kaveri ampaissut jänisparan perään vaan tuli ottamaan multa kallkkunaa ja superkehut. Yleensä jänikset ovat vastustamattomia ja varmaan jos Piko olisi sen nähnyt niin olisi lähtenyt perään, mutta nyt ehdin ajoissa saamaan koiran hallintaan… ei Piko onneks kauheen kauan jänistä jahtaa sillon kun lähtee perään ja tulee suht nopeasti takaisinkin, mutta on se parempi jos onnistuu estämään koko jutun kun huudella koiraa ja odotella että kaveri kyllästyy jahtaamiseen 😛

Piko selvästi haisteli jänistä vielä jälkeenkinpäin, mutta ei lähtenyt perään. 🙂

Paluumatkalla törmäsin vanhaan pariskuntaan, jolla oli 60 vuotishääpäivä tulossa ja he kysyivät onko mulla kameraa. Puhelin oli tietty mukana ja otin heistä sitten kuvan ja sain lähetettyäkin sen kun saivat tyttären puhelimen päähän ja hän antoi sähköpostiosotteen. 🙂 Tuli mukava fiilis kun he olivat niin iloisia kun saivat kuvan. 🙂 Tuputtivat sitten väkisin mulle viitosen vaivannäöstä, vaikka en kyllä ois tarvinnut mitään. Mutta hauska tapahtuma, oli todella liikuttava pariskunta 🙂 Että tällästa täällä tänään.

Muita juttuja: Kilpparilääkitys ei taas oikein toimi kun sitä laskettiin kesällä liikaa, mutta takasin ylöskään ei oikein voi nostaa kun tulee sellaisia sydämentykytysfiiliksiä, mitkä on aika ikäviä. Onneksi nyt pääsin hyvälle ykstyiselle lääkärille, joka tuntuu osaavankin asiasta jotain. Voi olla että joudun vaihtamaan/lisäämään toisen lääkkeen. Ikävämpi juttu on, että lääkäri haluaa sulkea pois kaiken mahdollisen ja laitto mut kuudeksi viikoksi maidottomalle, kun maitovasta-aineet oli vähän koholla ja kuulemma voi vaikuttaa kilppariin. Se on vaan vähän ikävää koska tykkään kovasti maitotuotteista Mutta katsellaan ja toivotaan että apu löytyisi viimeistään ennen kun lähden Japaniin. Hakupaperit on laitettu menemään ja joulukuussa saan tietää, jännää 🙂

Nyt syödään ja sitten katsotaan Doctor Whota 🙂

Advertisement

Plumpsis! (Ja muutakin juttua)

Käytiin äsken iltalenkillä ja Pikolla oli hauskaa juosta rannassa vapaana. Rantaan on jo tullut muutamia valkoposkihanhia, joita piti kovasti (kielloista huolimatta, huoh) hätyytellä. Hanhet vaan olivat ilkeitä ja menivät kylmään veteen, jonne Piko ei oikein halunnut mennä perässä (varsinkin ku hanhet sähisivät pelottavasti) vaikka vähän tassujaan kastelikin.

Takaisintulomatkalla yksi sorsa kuitenkin oli aivan vastustamaton kun pyrähti rantavedestä karkuun kauemmas veteen ja Piko ei enää saanutkaan vauhtia pysäytetyksi 😀 Plumpsishan siinä sitten kävi ja koira ui äkkiä rantaan ^^ Pienen juoksuhepulin jälkeen sitten pysähdyttiin istualleen tärisemään ja Piko näytti tuumaavan ettei tää sittenkään ollut niin hyvä idea 😛 Joutsenta ei sitten enää mentykkään hätyyttelemään (varmaan iso koko ja kamala sihinä vaikutti myös) vaan suuntana tuntui vakaasti olevan kodin lämpö 😀

Kotona raukka joutui vielä pikaiseen suihkuun jotta suolavesi saatiin pois turkista ja sen jälkeen vielä kuvasin kaveria hiustenkuivaajalla; yllättävän rauhallisesti Piko sen otti ja mutusti namia, mitä nyt välillä piti näykätä omituista ilmavirtaa… Sen jälkeen saikin hiukan kosteasta koirasta hyvin furminoitua karvaa 😛 Onneksi iso dentaxsticksi (vai miten lie kirjoitetaan) auttoi pientä koiraa toipumaan näistä kamalista koettelemuksista 😛

Näin maltettiin rentoutua viikonloppuna

Tässä tämän aamun parvekekoira

Sitten ihan muuta kuin koirajuttuja:P (eli jos olet täällä Pikon takia niin voit hyvin vaihtaa nyt sivustoa :P)

Sain tänään kuulla kilpirauhaskokeiden tulokset ja lopultakin arvot ovat hyvät 😀 Ja olokin on ollut nyt pääsiäisestä saakka tosi hyvä, herään jopa automaattisesti ennen yhdeksää, mikä on kyllä ihme mun maailmassa 😀 (jos joku ei tiedä niin noin puolitoista – kaksi vuotta olen siis ollut hurjan väsynyt ja mieliala on heitellyt ja kaiken maailman muitakin oireita on ollut ja 2012 keväällä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, johon sain siis lääkityksen, jota ollaan pikkuhiljaa nostettu ja haettu oikeaa annosta)

Avokado-raejuustosalaattia ja teriyakikanaa 🙂

Nyt sitten vain on kaksi haastetta edessä, sillä tuon vajiksen ja sen aiheuttaman liikkumattomuuden (ja varmaan myös ei niin hirveän terveellisen ruokavalion myötä :D) painoa on kertynyt vähän turhan paljon liikaa eli noin 15-20 kg on ideana pudottaa rauhallisella ja terveellisellä tahdilla tämän vuoden aikana 🙂 Muutenkin tuo vajaatoiminta on herätellyt siihen kuinka tärkeää terveys on ja että sitä pitää vaalia paljon enemmän kun mitä olen nyt tehnyt. Oonkin jo noin kolme viikkoa koittanut syödä terveellisesti ja oikeita määriä ja painoakin on lähtenyt melkein 1.5 kg eli ainakin toistaiseksi menee ihan hyvin. 🙂 But wish me luck anyway 😛

Toinen haaste onkin sitten selvitä kaikista kursseista, joita jäi rästiin viimevuodelta vajiksen takia 😦 Täytyy sanoa, että aika paljon harmittaa, ettei pysynyt oman vuosikurssin tahdissa, vaikka nää 2011 aloittaneet onkin ihan kivoja 🙂 Mutta olis ollut kiva pysyä siinä tsemppaavassa porukassa joka meillä tuntu ainaki ekana vuonna olevan. Mutta se siitä, nyt pitää vaan koittaa selvitä L-matikoista, kvanttimekaniikasta ja kemian kurssista… Todennäköisyyslaskentakin pit kyllä jossain välissä suorittaa, yhh Matikoihin ja todariin ei vain löydy niin paljoa motivaatiota, kun paljon mielenkiintosemmalta tuntuu fysiikka ja kemiakin (vaikka surkean vähän senkin kurssin eteen olen tehnyt, nyt pitää tsempata!) Anyway, tenttejä siis piisaa toukokuussa ja niistä koitetaan edes jotenkuten hengissä selvitä 😛 Onneksi nyt on tuo väsymys toivottavasti ainakin takana päin ja saamattomuuskin varmaan paranee kun pääsee kunnolla rytmiin taas mukaan. Töitä labrassa odotan innolla kun se on just sitä, mikä mua eniten kiinnostaa. 🙂 Toivottavasti siellä on kivaa enkä möhli mitään ainakaan pahasti 😀

Mutta tälläistä tänne kuuluu nyt, tänään kävin unisportin Funktionaalinen harjoitus- ryhmätunnilla ja oli muuten rankka, mutta tosi hyvä treeni! 🙂 Perjantaina Piko saa yksivuotisrokotuksensa ja Timo tulee Joensuusta jee! 🙂 Jotain Wappuakin pukkaa päälle eli kiirettä piisaa 😛

Tilannepäivittelyä (17.06.2012)

Melkein viikon on tuo pikkuinen täällä jo asustellut ja vieläkin vähän vaikea uskoa, että meillä on nyt ihan oma koira. Vuosien koirahaave vihdoin toteutui 🙂

Piko on kyllä mainio tapaus, ihanan rohkea ja reipas. Äänet ei häiritse yhtään, jos on joku vähän kovempi tai oudompi ääni (esim. metrotyömaan räjäytykset) niin tyyppi katsoo vähän että häh, ja kun me ollaan ihan tavallisesti niin sekin on että fine. 😛

Säkkituoli on edelleen jees paikka, jossa järsitään luuta ja leluja 🙂

Zooplussan laatikkoa, jossa koirantarvikkeita tuli, piti vähän maistella… Muitakin paikkoja on vähän järsitty, mutta etikka on ollut aika hyvä ase…

Sisäsiisteys alkaa olla ihan hyvällä mallilla, joku päivä kaikki asiat tuli ulos ja viime yö oli eka kuiva yö, kun ihana Timo jaksaa viedä pikkuisen pissille, minä en öisin oikein ole jaksanut…:s Jos pissejä on tullut sisälle, niin se on tullut hienosti lehdelle. 🙂 Naapuruston lapsia ja vähän aikuisiakin ollaan hurmattu, Piko aika rohkeasti menee kaikkien luokse hieman haistelemaan jos antaa mennä ja parin lapsen kanssa yritti vähän leikkiäkin, mutta lapset olivat niitä joita vähän hirvitti, kun oli ilmeisesti ollut huono kokemus jostain kissasta…

Torstaina oli jännä päivä kun mentiin mun vahempien luo syömään ja tutustumaan Chiliin ja Unnaan. Tyyppi matkusti varsin kivasti pyöränkorissa porukoille, kyllä siitä vielä pyöräkoira saadaan 😉 Kun Chili ja Unna tulivat niin aluksi pikkuista vähän jännitti moiset jättiläiset, mutta Unna oli ihanan leikkisä ja siitä rohkaistuneena pikkuinen innostui kovasti leikkimäänkin ja yritti myöhemmin vähän komentaakin, että leikkikää nyt 😛 Hyvin siis meni ensi tapaaminen ja kotimatkalla oli varsin väsynyt pikkukoira 🙂

Meep?

Hei sä taidatkin olla ihan kiva tyyppi? 🙂

Chiliäkin uskalsi vähän morjestaa 🙂

Myös Risto ja erityisesti Riston parta oli mielenkiintoinen…

Ei mua väsytä, ei yhtään….

Pyöränkorissa oli onneksi turvallista nukkua 🙂

Lähimetsikössä ollaan käyty vähän vapaana juoksemassa ja harjoteltu luoksetuloa ”viestillä” eli pentu juoksee mun ja Timon väliä ja saa aina namin kun tulee luokse 🙂 Hyvin on mennyt ja pikkuinen ainakin vielä seuraa meitä hienosti, ettei vain jää jälkeen.. Vain välillä tuntuu saavan päähänsä juosta jonnekin sopimattomaan suuntaan hirveää vauhtia ja silloin on pakko kipaista poimimaan poika syliin, ettei joudu autotielle mutta jos tilaa on riittävästi niin jossain vaiheessa se huomaa ettei kukaan tullutkaan perässä ja tulee kiireesti takaisin…

”Tänne!” 🙂

Eilen oli lämmin päivä, joten mentiin Lehtisaareen pienelle rannalle ihmettelemään merta. Pyöränkorista sai myös mukavan kantolaukun, joten pikkuisen ei tarvinnut kävellä niin pitkää matkaa…

Täältä on hyvä tarkkailla maailman menoa 🙂

Rannalla vähän ihmeteltiin merta, mutta Piko vähän aristeli aaltoja, joten vielä ainakaan ei saatu uimahullua koiraa… 😛

Auringosta kaveri sen sijaan tuntui kovasti nauttivan ja takaisintulomatkalla oli taas väsynyt koiruli.

Mmm, Timon syli ja lämmin aurinko…

Tänään onkin sitten vain satanut ja Piko tekee ulos pissat ja katsoo sen jälkeen, että tämä ei ole pihakoiranilma… Vesisade siis ällöttää ^^ Mun mielestä ihan hyvä vaan, en mäkään viitti hirveellä sateella ulkoilla 😀 Illalla sitten mennään tutustumaan Timon porukoihin 🙂