3 kk

Kuva

Kuukausi koirallista elämää mennyt 🙂 Nyt kaikki alkaa olla ns. normaalia, eli pyritään siihen että about kerran viikossa pääsisi pentutreffeille ja muuten opetellaan kaikenlaista tarpeellista…viimeisempänä opeteltiin kosketusalustaa, eli hiirimatto lattialle ja opetetaan koira menemään sen päälle seisomaan niin sitten on myöhemmin esim agilityssä (jota harrastelumielessä on ideana kokeilla) helppo saada koira tarkasti tietylle paikalle…:P Piko on kyllä nopea hoksaamaan asioita, parilla muutaman minuutin treenillä yleensä hiffaa homman idean, fiksu pentu 🙂

Sisäsiisteys on aika samalla mallilla kun ennenkin, jos ei olla tarpeeksi hereillä eikä muisteta parin tunnin välein viedä ulos niin pisut tulee joko pissa-alustalle (paremmat parketille kun sanomalehti) tai sitten tyyppi on jostain syystä ihastunut pissaamaan myös säkkituoliin, josta on tullut jonkinlainen tapa… argh…  No säkkituoli menee nyt viikoksi tai pariksi varastoon niin ei ole mahdollista kehittää tapaa pidemmälle… Omaan sänkyynkin tulee aina välillä pisuja, mutta se taitaa olla onneksi enemmän sitä ettei muuta alustaa ole tarjolla, kun jos pissa-alusta on päivällä paikallaan niin se revitään riekaleiksi 😛 En kyllä silti tajua tuota sänkyyn pissimistä, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan ole hurjan harvinaista pennuilla…

Mutta, kohokohtia viime postauksen jälkeen…

3.7 tiistaina oli isot pentutreffit Malminkartanossa, eli ihmeteltiin junalla matkustamista mennessä ja tultiin bussilla pois.. Piko ottaa ihanan rauhallisesti kaikki matkustamiset 🙂

Näin käy kun keskarivillis törmää pihikseen ja liike jatkuu…:P

 

Mun sylistä käsin oli villiksen hyvä kiusia pikku piraijaa 😛

 

Pikku pihis on vähän liian nopea välillä…:P

 

Tiukkoja käännöksiä ^^

 

Temppu vesikoira oli tarpeeksi pieni mahtumaan Pikon alle 😀

 

Labbiksen pentu, joka oli about isoin paikallaolevista, oli superkiva leikkikaveri, vaikka Piko olikin pienin paikallaolevista 😛

 

 

 

Kavereita on käynyt paljon kylässä hengaamassa ja tutustumassa Pikoon ja Piko tykkää kaikista. Naapureidenkin hurmaamista ollaan jatkettu… Vielä kun kaveri tajuaisi, että ihan jokaista ei ole tarpeen tervehtiä…:D Tosin yleensä vähintään joka toinen ihminenkin haluaa moikata ^^

Elämä ei kuitenkaan ole täysin auvoista ollut, koska pikkuinen on hieman oksennellut aina välillä ja onnistui saamaan lievän silmätulehduksen ja käytiin sitä sitten Mevetissä näyttämässä ja rokotuksestikin sitten siirtyi ensi viikkoon. Ei onneksi ollut mitään naarmua silmässä ja eläinlääkäriäkin piti tutkimuksen jälkeen päästä nuolemaan, eli mitään eläinlääkärikammoakaan ei saatu aikaiseksi. Oksentelukin ilmeisesti johtuu vain siitä kun pennut aina imuroivat kaikennäköistä nassuunsa ulkoa, vaikka kovasti koitetaankin vahtia, niin on maha vähän sekaisin… Ehkä Canicur kuuri nyt hieman auttoi..:) Mutta ensi viikolla sitten ne rokotukset ja varmaan siitä uusi päivitys 🙂

Juhannus ja 10 viikkoa täynnä

Kuva

Täällä taas päivittelen tapahtuneita juttuja, tuli vähän pidempi tauko kuin ajattelin, mutta niin se vaan aika menee tuon pienen kanssa 😛

Juhannusviikolla käytiin tapaamassa pihakoira Sagaa Lauttasaaressa. Keli oli vähän sateinen, mutta mentiin silti pyörillä. Piko ei sateesta oikein välittänyt ja raukalle taisi tulla vähän kylmäkin, mutta Saga oli kiva vaikkei kovin leikkisä ollutkaan. 🙂

Piti vähän lämmitellä välillä sylissä.

Pyöränkorista oli lämmin ja hyvä poseerata kameroille.

Juhannukseksi sitten mentiin käymään molempien mökeillä, ensin Jokioisille ja sitten Dyvikiin. Jokioisilla oli jo Chili odottamassa ja Ammi ja Sampsa tulivat myöhemmin Unnan ja hoidossa olevan dalmiksen kanssa, joten olikin varsinainen koirahulina päällä Jokioisilla 😀

Automatkat Piko otti varsin rennosti valjaissa 🙂

Parhaita leikkikamuja oli Unna…

…sekäi koiramaisesti leikkivä Sampsa 😀

Sisällä oli hyvä nujuta pilkullisen kaverin kanssa 🙂

Vauhtia riitti…

…mutta keppiäkin ehti mutustaa..

…ja välillä ottaa rennosti Timon kanssa 🙂

Kokkoa ihailemassa 🙂

Lauantaina olikin sitten huonompi sää, mutta sunnuntaina mentiin märkyydestä huolimatta hieman tutkimaan metsää Dyvikissä.

Viikonloppuna riitti vlinää ja vilskettä ja sai nukkua meidän kanssa samassa huoneessa, joten kotiutuminen ilmeisesti aiheutti hieman protestointia, kun joku ei ollutkaan koko ajan palluttamassa. Tyyppi siis vinkui aitauksessaan jos istuin sohvalla ja mitään ei sen mielestä tapahtunut… ensin ihmettelimme, että onko joku nyt hätänä, mutta kun mitään hätää ei pitänyt olla, olimme vain huomioimatta niin lopulta kaveri totesti että oottepas tylsiä ja rauhottui makaamaan sängylleen. Pitää nyt treenata paljon rauhottumista ja yksinoloa niin oppii ettei ihan koko ajan joku ole leikittämässä ja koko ajan ei tapahdu jotain 😛 10 viikkoa tuli täyteen joten madotettiin kaveri, mikä ilmeisesti aiheutti raukalle kaksi kertaa oksentamisen, mutta muuten pärjäillään hyvin, kahden viikon päästä sitten rokotukset. 🙂

Torstaina kuitenkin tapahtui taas kun menimme pentutreffeille Tontunmäkeen treffaamaan kahta shelttiä, Teppoa ja Laabania. Sheltit olivat jo aika paljon vanhempia ja isokokoisempiakin tietysti, mutta se ei Pikoa paljon hätkäyttänyt vaan leikki sujui hyvin 🙂

”Olen pieni mutta pippurinen, varokaa vaan!”

Loppuun vielä pari posetuskuvaa sekä vähän huumoria 😛

 

Om nom nom, omenaa 😀