Piko 1 v!

Pikkuinen Pikomme ei olekaan enää niin pikkuinen – tänään kilahti kellossa vuosi täyteen! Sen kunniaksi Piko sai synttärikakun, jossa kynttiläkin oli mutustettavaa laatua.

Pikon synttärikakku: kalkkunaa, maksamakkaraa, purutikku

”Joko…? Joko…? Joko nyt…?!”

Hyvin maistui!

Pienenä vertailuna samalla kameralla, samalla objektiivilla ja polttovälillä, suunnilleen samalta etäisyydellä otetut kuvat Pikosta viime kesältä ja tältä päivältä.

Piko, kahdeksan viikkoa, ensimmäistä iltaa kotona

Piko tasan 1 v!

Ja vielä hieman nuorempana, Piko kasvattajan luona neljän viikon ikäisenä, ensimmäistä kertaa siellä käydessämme. Hieman ennen kuvan ottoa pikku raitanaama oli kivunnut tulevan omistajansa syliin ja samalla sydämiin…

Piko neljäviikkoisena

Vaikea välillä uskoa, että tämä hännänheiluttaja on ollut piristämässä elämäämme jo kohta vuoden, mutta kalenteri ei valehtele 🙂

Advertisement

20 vk, 5,8 kg, 33 cm :)

Täällä taas pitkästä aikaa päivittelen, olen näköjään vähän huono pitämään säännöllisesti tätä blogia…^^

Piitkät jalat 😛

 

Piko sai viimeisen eli rabiesrokotuksena eilen eikä sitäkään sen kummemmin kummastellut kun aikaisempiakaan. Eläinlääkärin vaaka näytti lähes kuutta kiloa ja kotona mittailin kaverin säkäkorkeudeksi noin 33 cm, iso poika jo 🙂 Hampaita on vaihtunut tasaiseen tahtiin; erityisesti Nera-pihis on ollut oiva hampaiden poistaja kun ovat leikkiessään tarpeeksi renunneet. 😛 Etukulmahampaita pitää vähän tarkkailla kun uudet tulevat hieman eri kohtaan kuin vanhat, että lähtevätkö vanhat itsekseen pois, vai joudutaanko avittamaan eläinlääkärillä.

Nera ja Piko

 

Keppi!

 

Jee!

Elämä on aika tällästä normaalia, vielä viimeinen viikonloppu ennen koulun alkua, sitten Piko saakin tottua päivittäiseen pidempään yksinoloon. Yksinolo onneksi sujuu varsin hyvin, kunhan tyypillä ei ole mahdottomasti energiaa. Energisenä valitetaan tylsyydestä vinkumalla (ja mahdollisesti aitauksesta ulos houdeinemalla ^^), mutta väsyneenä katsoo että jaa ne lähti, no mä meen nukkumaan. Eli ei onneksi ole eroahdistunut tyyppi, pitää vaan koittaa aamulla vähän väsyttää ja jättää kong-leluja ja muuta tekemistä pikkuiselle niin jaksaa olla sen koulupäivän verran yksikseen 🙂

Piko on mun mielestä vähän rauhottunut ja aikuistunut, ihan kaikkein pentumaisin häsläys on jäänyt pois ja keskittyminen on parantunut mukavasti (kunhan motivaatio on kohdallaan, eli palkka on tarpeeksi hyvä ^^). Me ollaankin puuhailtu Pikon kanssa kaikennäköstä; koirakoulu on jatkunut Citykoirakurssin jatko-osalla, pentuagilityssä ollaan nyt käyty 3 kertaa ja metsästysjälkikurssillakin ollaan käyty ihmettelemässä tonnikala- ja verijälkeä.

Verijälki oli vähän jännä, mutta hienosti haisteli ja löysi herkkulihojen luo 🙂

 

Agilityhallissa on kiva punainen matto jolla odottaa tarkkaavaisena vuoroaan.

Agilitystä ei ole kamalasti kuvia, kun molempia meistä tarvitaan, jottei kaveri päätä kesken suorituksen lähteä moikkaamaan kaveria tai muuten vain tutkimaan hallia. Sitten kun motivaatio löytyy niin Piko tuntuu kyllä varsin hyvin hiffaavan, mikä on ideana, ohjaaja vain ei meinaa pysyä ajoituksineen perässä kun pikkuinen on niin hirveä elohopea menemään 😛

Koirakoulussa 🙂

28.8 oli isot pihakoiratreffit Matinkylässä ja siellä olikin monenlaista pihakoiraa 🙂

Pihiksiä 🙂

Piko oli ensin vähän hämmentynyt moisesta pihakoiramäärästä, mutta pian löytyi Nera ja pari muutakin pentua kaveriksi, joiden kanssa oli hyvä pistää ralliksi. Neralta saattoi myös saada yllätyspusun 😀

Piko sai myös paljon hellittelyjä (ja antoi pusuja takaisin) lapsilta, joista ruskea pihispentu oli ihana 🙂

Myös pentutreffeilyä ollaan jatkettu ja yhdellä kerralla Piko oli sitä mieltä, että varis olisi hyvä saalis. 😛

”Mä pyydystän ton lentävän ison rotan!”

 

Tänne -käsky kuitenkin toimi yllättävän hyvin häiriöstä huolimatta ja sitten tultiinkin kovaa takaisin 🙂

Vanha pyöränkori jäi vähän pieneksi, joten nykyään treffailemaan ja muualle matkustetaan näin:

Pikoa vähän ärsyttää kun uudesta korista ei nää niin hyvin eteenpäin kuin vanhasta.

Chili oli meillä hoidossa noin viikon verran Sampsan ja Ammin espanjanmatkan takia ja Piko oppi tuona aikana että keski-ikäinen herra ei ole kiinnostunut leikkimisestä, ja Chilikin totesi että ehkä tuo pentu ei nyt ihan niin ällöttävä ole. Murista piti kyllä jos Piko häsläsi liikaa tai tunki liian lähelle, mutta sohvalla saatettiin lopulta olla näinkin rennosti 🙂

Krooh…

Syksy on kyllä tullut, vaikkei kesäkään kyllä kovin hellekesä ollut. Piko ei pidä sateesta yhtään, onneksi sadetakki auttaa hieman, vaikka se onkin vielä vähän vieroksuttava vaate ainakin sisällä… ulkona tyyppi näyttää hiffaavan sen hyödyt hyvin eikä silloin ole tällaista ilmettä 😛

”Onpas ällö vaate, mut ehkä se auttaa etten kastu niin pahasti”

Loppuun vielä kuvia viimeisimmiltä pentutreffeiltä, joilla kaverina oli syötävän söpö (ja Pikon kanssa hyvin samanhenkinen) yhdeksänviikkoinen lapinporokoira Nova 🙂

 

Nova ja Piko 😛

 

 

Hurjan söpö tyyppi ❤

Rokotus, pentutreffejä, koirakoulua ja juhliakin

Toissaviikolla Piko sai siis ensimmäisen rokotteensa… meni taas enemmän aikaa kun piti, ennen kuin ehdin tänne kirjoittelemaan..:P Rokotus meni hyvin, Piko oli oikein hienosti tutkittavana ja mutusti tyytyväisenä kalkkunaa kun pistos laitettiin eikä näyttänyt edes huomaavan koko toimitusta 😀 Eli hyvin meni, parin viikon päästä sitten uudestaan…:)

Me oltiin vähän aikaa Pikon kanssa ihan kaksistaan, kun Timo lähti viikoksi (tuli kyllä käväsemään välissä kotona) Viroon tuomaroimaan Fysiikkaolympialaisia. Meni onneksi ihan hyvin ja tyyppi ei edes herätellyt mua öisin, aikasin taisi olla puol seiskan aikaan..:) Eli yöt menevät jo varsin hyvin kun minkäänlaista proteistoimista ei enää juurikaan ole illalla ja vinkumisesta tietää että on oikea hätä eikä vain haluta huomiota. Timoa tyyppi kyllä aina ulkoa sisääntullessa vähän etsiskeli ja iPadilla kun puhuttiin Skypen kautta niin tyyppi yritti kurkkia iPadin taakse että missä se on kun naama näkyy ja ääni kuuluu mutta miestä ei vaan ole missään…aww…:P Kun Timo sitten tuli kotiin niin oli ihana innostunut vinkuna ja hirveä hännänheilutus ja naamannuoleminen 😀

Pikku piraja

Ollaan matkusteltu junassa ja vähän kaikkialla että tottuu kaikkeen mahdolliseen, ja Piko matkustelee edelleenkin kivan rauhallisesti sylissä tai lattiallakin ollaan varsin rauhassa 🙂

Kaksi kertaa ollaan nyt myös käyty Koirakoulu Kontaktin Citykoira kurssilla Leppävaarassa ja meidän pieni on niin hieno 🙂 No eij, aika paljon on ollut sellaista mitä ollaa kotona jo treenattu, niin Piko on osannut hyvin. Mutta olin kyllä niin ylpeä Timosta ja Pikosta viimeksi kun osasivat niin hyvin, Piko hoksasi nopeasti uudempiakin juttuja ja Timo oli treenaamisesta ihanan innoissaan ja sai Pikon keskittymään hyvin 🙂 Viikonloppuna saatiinkin sitten omalle paikalle rauhottuminen hyötykäyttöön kun mentiin Timon mummun 90 v. juhliin ja Piko sai odottaa viltillään (varmuudeksi tuolin jalkaan sidottuna) sillä aikaa kun me syötiin… Aika hienosti pikkuinen malttoi odottaakin 🙂

Juhlissa oli myös pieni Sebastian-poika, joka koiriin tottuneena oli kiva leikkikaveri.

 

Pieni hölmö myös putosi vähän houkuteltuna vahingossa järveen kun kurkottikin liian pitkälle. En uskonut että kaveri olisi levänpalasen perässä kurkottanut niin pitkälle laiturilta, mutta sinne se plumpsahti… Toivottavasti ei syvästi järkyttynyt, varsinkin kun meni kierimään hiekassa ja piti viedä vielä uudestaan järveen, jotta saattoi viedä autoon,..:P

Ilmeestä näkee, ettei kaveri oikein arvostanut toista kylpyään…

Perjantaina oltiin taas isoilla pentutreffeillä Malminkartanossa ja paikalle saapui pihakoiratyttö Nera leikkikaveriksi 🙂 Pihiksillä oli selkeästi välillä aivan omaa kivaa, mihin muut kaverit eivät päässeet mukaan ^^

Nera pihakoiratyttö

”Hei, mitä sä teet??”

 

 

Pihiskivaa

 

 

Isompiakin kavereita löytyi…

 

Laaban shelttikin löytyi kiusittavaksi 😛

 

Pienempänä kaverina oli paikalla Nuka mäyris 🙂

 

Mukana menossa oli myös ällösöpö yhdeksänviikkoinen labbiksen pentu 🙂

 

Mun hieno mies 😀

Juhlien jälkeen lauantaina mentiin maalle, missä Chili, Unna ja pilkullinen kaveri olivat. Pilkkutyppi ja Piko löysivät yhteisen sävelen leikeissä, ilmeisesti pilkulliselle kaverille on tullut vähän järkeä päähän leikkien rajuudessa ja Pikolle kokoa sen verran lisää ettei ollut liian rajua menoa pienelle. 🙂

”Mähän pistän vaikka dalmatialaisenkin ketoon!”

 

Rauhassakin saattoi kaverin kanssa olla, vaikka häntä kuonon edessä houkuttelevasti olikin 😀

Sunnuntaina olikin sitten jännää kun mentiin Minkiölle höyryfestivaaleille ihmettelemään kaikenlaisia höyrykoneita ja ajeltiin höyrymuseojunalla Jokioisilta Humppilaan avolavalla. 🙂

 

 

Ihailijoitakin riitti, kuulemma oli tytön reissun kohokohta kun pääsi silittämään koiraa..:P

 

Väsynyttä matkustamista 😀

 

Oli hirveän kuuma päivä niin käytiin vähän vilvoittelemassa, mutta ei tää pihis oo ainakaan vielä hiffannut uimisen ihanuutta…

 

Festarihumu oli väsyttävää ja piti ottaa torkut kahvion pöydän luona..

Loppuun vielä pari kuvaa kotoa meidän aurinkoläikkäkoirasta, tyyppi kun hakeutuu välillä ulkonakin aurinkoläikkään ja on sitä mieltä, että mä jään tähän 😛

Aurinkoenergialla toimiva koira

Parveke on hyvä paikka järsiä luuta 🙂

 

Furminointi tekee gutaa 😀

3 kk

Kuukausi koirallista elämää mennyt 🙂 Nyt kaikki alkaa olla ns. normaalia, eli pyritään siihen että about kerran viikossa pääsisi pentutreffeille ja muuten opetellaan kaikenlaista tarpeellista…viimeisempänä opeteltiin kosketusalustaa, eli hiirimatto lattialle ja opetetaan koira menemään sen päälle seisomaan niin sitten on myöhemmin esim agilityssä (jota harrastelumielessä on ideana kokeilla) helppo saada koira tarkasti tietylle paikalle…:P Piko on kyllä nopea hoksaamaan asioita, parilla muutaman minuutin treenillä yleensä hiffaa homman idean, fiksu pentu 🙂

Sisäsiisteys on aika samalla mallilla kun ennenkin, jos ei olla tarpeeksi hereillä eikä muisteta parin tunnin välein viedä ulos niin pisut tulee joko pissa-alustalle (paremmat parketille kun sanomalehti) tai sitten tyyppi on jostain syystä ihastunut pissaamaan myös säkkituoliin, josta on tullut jonkinlainen tapa… argh…  No säkkituoli menee nyt viikoksi tai pariksi varastoon niin ei ole mahdollista kehittää tapaa pidemmälle… Omaan sänkyynkin tulee aina välillä pisuja, mutta se taitaa olla onneksi enemmän sitä ettei muuta alustaa ole tarjolla, kun jos pissa-alusta on päivällä paikallaan niin se revitään riekaleiksi 😛 En kyllä silti tajua tuota sänkyyn pissimistä, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan ole hurjan harvinaista pennuilla…

Mutta, kohokohtia viime postauksen jälkeen…

3.7 tiistaina oli isot pentutreffit Malminkartanossa, eli ihmeteltiin junalla matkustamista mennessä ja tultiin bussilla pois.. Piko ottaa ihanan rauhallisesti kaikki matkustamiset 🙂

Näin käy kun keskarivillis törmää pihikseen ja liike jatkuu…:P

 

Mun sylistä käsin oli villiksen hyvä kiusia pikku piraijaa 😛

 

Pikku pihis on vähän liian nopea välillä…:P

 

Tiukkoja käännöksiä ^^

 

Temppu vesikoira oli tarpeeksi pieni mahtumaan Pikon alle 😀

 

Labbiksen pentu, joka oli about isoin paikallaolevista, oli superkiva leikkikaveri, vaikka Piko olikin pienin paikallaolevista 😛

 

 

 

Kavereita on käynyt paljon kylässä hengaamassa ja tutustumassa Pikoon ja Piko tykkää kaikista. Naapureidenkin hurmaamista ollaan jatkettu… Vielä kun kaveri tajuaisi, että ihan jokaista ei ole tarpeen tervehtiä…:D Tosin yleensä vähintään joka toinen ihminenkin haluaa moikata ^^

Elämä ei kuitenkaan ole täysin auvoista ollut, koska pikkuinen on hieman oksennellut aina välillä ja onnistui saamaan lievän silmätulehduksen ja käytiin sitä sitten Mevetissä näyttämässä ja rokotuksestikin sitten siirtyi ensi viikkoon. Ei onneksi ollut mitään naarmua silmässä ja eläinlääkäriäkin piti tutkimuksen jälkeen päästä nuolemaan, eli mitään eläinlääkärikammoakaan ei saatu aikaiseksi. Oksentelukin ilmeisesti johtuu vain siitä kun pennut aina imuroivat kaikennäköistä nassuunsa ulkoa, vaikka kovasti koitetaankin vahtia, niin on maha vähän sekaisin… Ehkä Canicur kuuri nyt hieman auttoi..:) Mutta ensi viikolla sitten ne rokotukset ja varmaan siitä uusi päivitys 🙂

Juhannus ja 10 viikkoa täynnä

Täällä taas päivittelen tapahtuneita juttuja, tuli vähän pidempi tauko kuin ajattelin, mutta niin se vaan aika menee tuon pienen kanssa 😛

Juhannusviikolla käytiin tapaamassa pihakoira Sagaa Lauttasaaressa. Keli oli vähän sateinen, mutta mentiin silti pyörillä. Piko ei sateesta oikein välittänyt ja raukalle taisi tulla vähän kylmäkin, mutta Saga oli kiva vaikkei kovin leikkisä ollutkaan. 🙂

Piti vähän lämmitellä välillä sylissä.

Pyöränkorista oli lämmin ja hyvä poseerata kameroille.

Juhannukseksi sitten mentiin käymään molempien mökeillä, ensin Jokioisille ja sitten Dyvikiin. Jokioisilla oli jo Chili odottamassa ja Ammi ja Sampsa tulivat myöhemmin Unnan ja hoidossa olevan dalmiksen kanssa, joten olikin varsinainen koirahulina päällä Jokioisilla 😀

Automatkat Piko otti varsin rennosti valjaissa 🙂

Parhaita leikkikamuja oli Unna…

…sekäi koiramaisesti leikkivä Sampsa 😀

Sisällä oli hyvä nujuta pilkullisen kaverin kanssa 🙂

Vauhtia riitti…

…mutta keppiäkin ehti mutustaa..

…ja välillä ottaa rennosti Timon kanssa 🙂

Kokkoa ihailemassa 🙂

Lauantaina olikin sitten huonompi sää, mutta sunnuntaina mentiin märkyydestä huolimatta hieman tutkimaan metsää Dyvikissä.

Viikonloppuna riitti vlinää ja vilskettä ja sai nukkua meidän kanssa samassa huoneessa, joten kotiutuminen ilmeisesti aiheutti hieman protestointia, kun joku ei ollutkaan koko ajan palluttamassa. Tyyppi siis vinkui aitauksessaan jos istuin sohvalla ja mitään ei sen mielestä tapahtunut… ensin ihmettelimme, että onko joku nyt hätänä, mutta kun mitään hätää ei pitänyt olla, olimme vain huomioimatta niin lopulta kaveri totesti että oottepas tylsiä ja rauhottui makaamaan sängylleen. Pitää nyt treenata paljon rauhottumista ja yksinoloa niin oppii ettei ihan koko ajan joku ole leikittämässä ja koko ajan ei tapahdu jotain 😛 10 viikkoa tuli täyteen joten madotettiin kaveri, mikä ilmeisesti aiheutti raukalle kaksi kertaa oksentamisen, mutta muuten pärjäillään hyvin, kahden viikon päästä sitten rokotukset. 🙂

Torstaina kuitenkin tapahtui taas kun menimme pentutreffeille Tontunmäkeen treffaamaan kahta shelttiä, Teppoa ja Laabania. Sheltit olivat jo aika paljon vanhempia ja isokokoisempiakin tietysti, mutta se ei Pikoa paljon hätkäyttänyt vaan leikki sujui hyvin 🙂

”Olen pieni mutta pippurinen, varokaa vaan!”

Loppuun vielä pari posetuskuvaa sekä vähän huumoria 😛

 

Om nom nom, omenaa 😀

Tilannepäivittelyä (17.06.2012)

Melkein viikon on tuo pikkuinen täällä jo asustellut ja vieläkin vähän vaikea uskoa, että meillä on nyt ihan oma koira. Vuosien koirahaave vihdoin toteutui 🙂

Piko on kyllä mainio tapaus, ihanan rohkea ja reipas. Äänet ei häiritse yhtään, jos on joku vähän kovempi tai oudompi ääni (esim. metrotyömaan räjäytykset) niin tyyppi katsoo vähän että häh, ja kun me ollaan ihan tavallisesti niin sekin on että fine. 😛

Säkkituoli on edelleen jees paikka, jossa järsitään luuta ja leluja 🙂

Zooplussan laatikkoa, jossa koirantarvikkeita tuli, piti vähän maistella… Muitakin paikkoja on vähän järsitty, mutta etikka on ollut aika hyvä ase…

Sisäsiisteys alkaa olla ihan hyvällä mallilla, joku päivä kaikki asiat tuli ulos ja viime yö oli eka kuiva yö, kun ihana Timo jaksaa viedä pikkuisen pissille, minä en öisin oikein ole jaksanut…:s Jos pissejä on tullut sisälle, niin se on tullut hienosti lehdelle. 🙂 Naapuruston lapsia ja vähän aikuisiakin ollaan hurmattu, Piko aika rohkeasti menee kaikkien luokse hieman haistelemaan jos antaa mennä ja parin lapsen kanssa yritti vähän leikkiäkin, mutta lapset olivat niitä joita vähän hirvitti, kun oli ilmeisesti ollut huono kokemus jostain kissasta…

Torstaina oli jännä päivä kun mentiin mun vahempien luo syömään ja tutustumaan Chiliin ja Unnaan. Tyyppi matkusti varsin kivasti pyöränkorissa porukoille, kyllä siitä vielä pyöräkoira saadaan 😉 Kun Chili ja Unna tulivat niin aluksi pikkuista vähän jännitti moiset jättiläiset, mutta Unna oli ihanan leikkisä ja siitä rohkaistuneena pikkuinen innostui kovasti leikkimäänkin ja yritti myöhemmin vähän komentaakin, että leikkikää nyt 😛 Hyvin siis meni ensi tapaaminen ja kotimatkalla oli varsin väsynyt pikkukoira 🙂

Meep?

Hei sä taidatkin olla ihan kiva tyyppi? 🙂

Chiliäkin uskalsi vähän morjestaa 🙂

Myös Risto ja erityisesti Riston parta oli mielenkiintoinen…

Ei mua väsytä, ei yhtään….

Pyöränkorissa oli onneksi turvallista nukkua 🙂

Lähimetsikössä ollaan käyty vähän vapaana juoksemassa ja harjoteltu luoksetuloa ”viestillä” eli pentu juoksee mun ja Timon väliä ja saa aina namin kun tulee luokse 🙂 Hyvin on mennyt ja pikkuinen ainakin vielä seuraa meitä hienosti, ettei vain jää jälkeen.. Vain välillä tuntuu saavan päähänsä juosta jonnekin sopimattomaan suuntaan hirveää vauhtia ja silloin on pakko kipaista poimimaan poika syliin, ettei joudu autotielle mutta jos tilaa on riittävästi niin jossain vaiheessa se huomaa ettei kukaan tullutkaan perässä ja tulee kiireesti takaisin…

”Tänne!” 🙂

Eilen oli lämmin päivä, joten mentiin Lehtisaareen pienelle rannalle ihmettelemään merta. Pyöränkorista sai myös mukavan kantolaukun, joten pikkuisen ei tarvinnut kävellä niin pitkää matkaa…

Täältä on hyvä tarkkailla maailman menoa 🙂

Rannalla vähän ihmeteltiin merta, mutta Piko vähän aristeli aaltoja, joten vielä ainakaan ei saatu uimahullua koiraa… 😛

Auringosta kaveri sen sijaan tuntui kovasti nauttivan ja takaisintulomatkalla oli taas väsynyt koiruli.

Mmm, Timon syli ja lämmin aurinko…

Tänään onkin sitten vain satanut ja Piko tekee ulos pissat ja katsoo sen jälkeen, että tämä ei ole pihakoiranilma… Vesisade siis ällöttää ^^ Mun mielestä ihan hyvä vaan, en mäkään viitti hirveellä sateella ulkoilla 😀 Illalla sitten mennään tutustumaan Timon porukoihin 🙂

Kotiutuminen!

Pikkuinen Piko kotiutui eilen ja ainakin toistaiseksi kaikki on mennyt varsin hyvin 🙂 Kasvattajan luona pääsi vielä riehumaan pihalle muiden kanssa ennen automatkaa..

Kolme jäljellä olevaa sisarusta, yksi oli jo haettu omaan kotiin.

Mulle piti antaa pusu ❤

Pientä keppiä oli hyvä vähän järsiä 😛

Olen hieno!

Autossa otti tosi rennosti, mitä nyt aluksi piti pyrkiä kuskin jalkotilaan ja syliin etupenkin jalkotilasta (turvallisin paikka matkustaa, jos ei matkusta häkissä/valjaissa)…

Pääsiskö tästä vaikka jarrupolkimen alle?? Ai ei vai…

 

No pääsiskö sit syliin? Hihnan laitoin aluksi kun meinasi koko ajan pyrkiä penkin alle yms 😛

 

Mutta sinne se sitten tyytyväisenä nukahti ja nukkui koko loppumatkan, vaikka vaihdettiin kuskiakin välillä 😛

Kotona tutki kiinnostuneena kaikki paikat ja oma peti löytyi nukkumapaikaksi.

Zzzzz…

Myös säkkituoli ja Timon syli osoittautuivat oiviksi oleskelupaikoiksi…:)

Asiat tuli eilen kaikki sisään, ja jostain syystä ensimmäinen pissi tuli omaan sänkyyn (en tajua), mutta sen jälkeen on tullut lähes kaikki hienosti lehdelle ja tänään kakka tuli ulos 🙂 Tässä vielä vähän kuvia linkkinä tältä päivältä, ovat iPadilla otettuja niin laatu ei ole kovin hyvä, mutta Piko päätti nukkua robotti-imurin päällä, joten piti ottaa nopeasti kuva 😛

https://lh4.googleusercontent.com/-sS3lTXDYp4M/T9hQrKAXGSI/AAAAAAAAAds/YgXq5Sui3xc/s512/IMAGE_D798A2E0-FDD3-4CDE-BA5A-F2B2883ED307.JPG

https://lh5.googleusercontent.com/-758EnCNVKPM/T9hVVF7cYqI/AAAAAAAAAd4/0SQg6yjJ7c4/s144/12%252011%253A55%253A06.jpg

6 viikkoa ja 3 päivää vanha Piko

Tänään mentiin taas katsomaan pentuja Emilian yo-juhlien jälkeen (oli hyvää kakkua ja teltta oli mahtava! :P). Pentuja oli aikaisemmin oltu jo katsomassa ja ilmeisesti kasvattajan pojan kavereitakin oli ollut käymässä niin menoa ja meininkiä oli riittänyt, joten pennut olivat aika unisia, Meidän suosikki raitapää oli pesässä nukkumassa kun tulimme.^^

Hetken aikaa pennut jaksoivat vielä puuhailla ja leikkiä Karkki-emän ja perheen heelerin kanssa ja tietysti meidän kanssa 🙂 Olivat heti sylissä ja eivätkä arastelleet minkäänlaista silittelyä eikä äänekäs käsien yhteen lyöminenkään ansainnut muuta reaktiota kuin pienen hätkähdyksen. 😛 Rohkeita ja ääniin tottuneita pentuja, kasvattaja oli kuulemma imuroinutkin ilman että pennut olivat suuremmin häiriintyneet.

Koska unisuus iski pian päälle aika lailla kaikkiin pentuihin, niin sen suurempaa luonneanalyysiä en ruvennut ihmettelemään.  Kasvattaja totesi, että kovin paljoa eroa pennuissa ei vieläkään näkynyt, mutta kaikki tykkäävät ihmisistä ja kukaan ei ole arka niinkuin itsekin totesimme. 🙂 Eniten ”pelkäämistäni” ominaisuuksista, eli arkuus ja liika itsenäisyys (yritä kouluttaa koiraa, joka ei ole kiinnostunut sinusta pätkääkään :D), ei siis näkynyt merkkiäkään, joten valitsimme sen suosikkimme pikku raitapään 🙂 Tämä raitapää myös totesi jossain vaiheessa, että Timon syli on paljon mukavampi nukkumapaikka kuin pentuesisarusten kanssa jakamansa alusta ja tassutteli päättäväisesti syliin nukkumaan. Aww…<3

Krooh…

Filmur Göran on siis kaverin virallinen nimi ja hänestä nyt tulee meidän pikku Piko 🙂 Haemme pennun 12.6 ja veimme jo kasvattajalle pannan, jotta pikkuinen hieman tottuu siihen etukäteen. 🙂 9 päivää vielä niin saadaan pikkuinen kotiin, ihanaa! 🙂 Nyt lisää kuvia!

Me ollaan hyviä sänkyjä ^^

 

Karkki-emä ja Pikon säälittävän kokoinen panta 😛

 

Häh? 😀

 

Vähän edustavampi ilme 😛

 

Sisko (vaaleampi) ja sen veli

 

Munkin sylissä oli hyvä nukkua 🙂

 

On ne aika söpöjä molemmat 😉

 

Sinne ne jäi kasaan nukkumaan, seuraavalla kerralla yksi lähteekin mukaan 🙂

4 viikkoisia pentuja katsomassa

Vähän taustaa, jota ei ollut alkuperäisessä tekstissä. Törmäsin tanskalais-ruotsalaiseen pihakoiraan rotuna joskus syksyllä 2012 netissä ja ihastuin pieneen ja iloiselta ja avoimelta vaikuttavaan koiran näköiseen koiraan. Keväällä 2012 ruvettiin sitten Timon kanssa pohtimaan tosissamme koiran ottoa, kun minä olen koiraa pienestä saakka halunnut ja Timokin tykkää kovasti koirista, ja tässä välissä näytti sopivalta raolta ottaa koira. 🙂 Tietämättäni olinkin itseasiassa jo törmännyt pihakoiriin 2010 syksyllä kun isoäidilleni ostettiin 80-vuotislahjaksi kuumailmapallolento ja lähtöä katselemassa oli parikin pihakoiraa, joita silittelin 😀 Maailma on pieni 🙂

Lauantaina 19.5 käytiin ekan kerran katsomassa pentuja Loimaalla Saana Hakalan luona. Kaikki vaikutti oikein hyvältä käytännön asioiden yms. kanssa ja Karkki-emällä oli ihanan rauhallinen luonne. Pieni poikapentu kapealla valkoisella viirulla otsassaan tuntui valinneen meidät, sillä muiden jo nukahtaessa kaveri vielä pirteänä tuli syliin ja leikki. Saa kuitenkin nähdä onko kahden viikon päästä luonnekin meille sopiva, jos näin on niin tästä pienestä raitapäästä varmaan tulee meidän Piko.

Mahdollisesti meidän Piko 🙂

Seuraavan kerran mennään sitten varmaan sunnuntaina 3.6 ihmettelemään kasvaneita pentuja ja sitten viikolla 24 kahdeksanviikkoisena Piko lähtee meidän matkaan 🙂 Sitä malttamattomana odotellessa voikin suunitella mitä kaikkea sitä pitääkään vielä tehdä ennen pennun tuloa…:P

Tässä vielä lisää kuvasaastetta pennuista, olivat kaikki hurjan söpöjä 🙂

Isi? 😛

Tässä koko pentue nukkumassa, olivat kyllä kaikki hurjan söpöjä.