yksinolo | Pikollista elämää

Täällä taas pitkästä aikaa päivittelen, olen näköjään vähän huono pitämään säännöllisesti tätä blogia…^^

Piitkät jalat 😛

Piko sai viimeisen eli rabiesrokotuksena eilen eikä sitäkään sen kummemmin kummastellut kun aikaisempiakaan. Eläinlääkärin vaaka näytti lähes kuutta kiloa ja kotona mittailin kaverin säkäkorkeudeksi noin 33 cm, iso poika jo 🙂 Hampaita on vaihtunut tasaiseen tahtiin; erityisesti Nera-pihis on ollut oiva hampaiden poistaja kun ovat leikkiessään tarpeeksi renunneet. 😛 Etukulmahampaita pitää vähän tarkkailla kun uudet tulevat hieman eri kohtaan kuin vanhat, että lähtevätkö vanhat itsekseen pois, vai joudutaanko avittamaan eläinlääkärillä.

Nera ja Piko

Keppi!

Jee!

Elämä on aika tällästä normaalia, vielä viimeinen viikonloppu ennen koulun alkua, sitten Piko saakin tottua päivittäiseen pidempään yksinoloon. Yksinolo onneksi sujuu varsin hyvin, kunhan tyypillä ei ole mahdottomasti energiaa. Energisenä valitetaan tylsyydestä vinkumalla (ja mahdollisesti aitauksesta ulos houdeinemalla ^^), mutta väsyneenä katsoo että jaa ne lähti, no mä meen nukkumaan. Eli ei onneksi ole eroahdistunut tyyppi, pitää vaan koittaa aamulla vähän väsyttää ja jättää kong-leluja ja muuta tekemistä pikkuiselle niin jaksaa olla sen koulupäivän verran yksikseen 🙂

Piko on mun mielestä vähän rauhottunut ja aikuistunut, ihan kaikkein pentumaisin häsläys on jäänyt pois ja keskittyminen on parantunut mukavasti (kunhan motivaatio on kohdallaan, eli palkka on tarpeeksi hyvä ^^). Me ollaankin puuhailtu Pikon kanssa kaikennäköstä; koirakoulu on jatkunut Citykoirakurssin jatko-osalla, pentuagilityssä ollaan nyt käyty 3 kertaa ja metsästysjälkikurssillakin ollaan käyty ihmettelemässä tonnikala- ja verijälkeä.

Verijälki oli vähän jännä, mutta hienosti haisteli ja löysi herkkulihojen luo 🙂

Agilityhallissa on kiva punainen matto jolla odottaa tarkkaavaisena vuoroaan.

Agilitystä ei ole kamalasti kuvia, kun molempia meistä tarvitaan, jottei kaveri päätä kesken suorituksen lähteä moikkaamaan kaveria tai muuten vain tutkimaan hallia. Sitten kun motivaatio löytyy niin Piko tuntuu kyllä varsin hyvin hiffaavan, mikä on ideana, ohjaaja vain ei meinaa pysyä ajoituksineen perässä kun pikkuinen on niin hirveä elohopea menemään 😛

Koirakoulussa 🙂

28.8 oli isot pihakoiratreffit Matinkylässä ja siellä olikin monenlaista pihakoiraa 🙂

Pihiksiä 🙂

Piko oli ensin vähän hämmentynyt moisesta pihakoiramäärästä, mutta pian löytyi Nera ja pari muutakin pentua kaveriksi, joiden kanssa oli hyvä pistää ralliksi. Neralta saattoi myös saada yllätyspusun 😀

Piko sai myös paljon hellittelyjä (ja antoi pusuja takaisin) lapsilta, joista ruskea pihispentu oli ihana 🙂

Myös pentutreffeilyä ollaan jatkettu ja yhdellä kerralla Piko oli sitä mieltä, että varis olisi hyvä saalis. 😛

”Mä pyydystän ton lentävän ison rotan!”

Tänne -käsky kuitenkin toimi yllättävän hyvin häiriöstä huolimatta ja sitten tultiinkin kovaa takaisin 🙂

Vanha pyöränkori jäi vähän pieneksi, joten nykyään treffailemaan ja muualle matkustetaan näin:

Pikoa vähän ärsyttää kun uudesta korista ei nää niin hyvin eteenpäin kuin vanhasta.

Chili oli meillä hoidossa noin viikon verran Sampsan ja Ammin espanjanmatkan takia ja Piko oppi tuona aikana että keski-ikäinen herra ei ole kiinnostunut leikkimisestä, ja Chilikin totesi että ehkä tuo pentu ei nyt ihan niin ällöttävä ole. Murista piti kyllä jos Piko häsläsi liikaa tai tunki liian lähelle, mutta sohvalla saatettiin lopulta olla näinkin rennosti 🙂

Krooh…

Syksy on kyllä tullut, vaikkei kesäkään kyllä kovin hellekesä ollut. Piko ei pidä sateesta yhtään, onneksi sadetakki auttaa hieman, vaikka se onkin vielä vähän vieroksuttava vaate ainakin sisällä… ulkona tyyppi näyttää hiffaavan sen hyödyt hyvin eikä silloin ole tällaista ilmettä 😛

”Onpas ällö vaate, mut ehkä se auttaa etten kastu niin pahasti”

Loppuun vielä kuvia viimeisimmiltä pentutreffeiltä, joilla kaverina oli syötävän söpö (ja Pikon kanssa hyvin samanhenkinen) yhdeksänviikkoinen lapinporokoira Nova 🙂

Nova ja Piko 😛

Hurjan söpö tyyppi ❤

Täällä taas päivittelen tapahtuneita juttuja, tuli vähän pidempi tauko kuin ajattelin, mutta niin se vaan aika menee tuon pienen kanssa 😛

Juhannusviikolla käytiin tapaamassa pihakoira Sagaa Lauttasaaressa. Keli oli vähän sateinen, mutta mentiin silti pyörillä. Piko ei sateesta oikein välittänyt ja raukalle taisi tulla vähän kylmäkin, mutta Saga oli kiva vaikkei kovin leikkisä ollutkaan. 🙂

Piti vähän lämmitellä välillä sylissä.

Pyöränkorista oli lämmin ja hyvä poseerata kameroille.

Juhannukseksi sitten mentiin käymään molempien mökeillä, ensin Jokioisille ja sitten Dyvikiin. Jokioisilla oli jo Chili odottamassa ja Ammi ja Sampsa tulivat myöhemmin Unnan ja hoidossa olevan dalmiksen kanssa, joten olikin varsinainen koirahulina päällä Jokioisilla 😀

Automatkat Piko otti varsin rennosti valjaissa 🙂

Parhaita leikkikamuja oli Unna…

…sekäi koiramaisesti leikkivä Sampsa 😀

Sisällä oli hyvä nujuta pilkullisen kaverin kanssa 🙂

Vauhtia riitti…

…mutta keppiäkin ehti mutustaa..

…ja välillä ottaa rennosti Timon kanssa 🙂

Kokkoa ihailemassa 🙂

Lauantaina olikin sitten huonompi sää, mutta sunnuntaina mentiin märkyydestä huolimatta hieman tutkimaan metsää Dyvikissä.

Viikonloppuna riitti vlinää ja vilskettä ja sai nukkua meidän kanssa samassa huoneessa, joten kotiutuminen ilmeisesti aiheutti hieman protestointia, kun joku ei ollutkaan koko ajan palluttamassa. Tyyppi siis vinkui aitauksessaan jos istuin sohvalla ja mitään ei sen mielestä tapahtunut… ensin ihmettelimme, että onko joku nyt hätänä, mutta kun mitään hätää ei pitänyt olla, olimme vain huomioimatta niin lopulta kaveri totesti että oottepas tylsiä ja rauhottui makaamaan sängylleen. Pitää nyt treenata paljon rauhottumista ja yksinoloa niin oppii ettei ihan koko ajan joku ole leikittämässä ja koko ajan ei tapahdu jotain 😛 10 viikkoa tuli täyteen joten madotettiin kaveri, mikä ilmeisesti aiheutti raukalle kaksi kertaa oksentamisen, mutta muuten pärjäillään hyvin, kahden viikon päästä sitten rokotukset. 🙂

Torstaina kuitenkin tapahtui taas kun menimme pentutreffeille Tontunmäkeen treffaamaan kahta shelttiä, Teppoa ja Laabania. Sheltit olivat jo aika paljon vanhempia ja isokokoisempiakin tietysti, mutta se ei Pikoa paljon hätkäyttänyt vaan leikki sujui hyvin 🙂